*

Timo Kohvakka Tutkimusmatkalla heimoni historiaan ja tulevaisuuteen

Suomen nimen historiallinen alkuperä

  • Suomen nimen historiallinen alkuperä

Suomen nimestä kaksi yleisimmin käytettyä kielimuotoa ovat germaanikielistä periytyvä Finland ja suomalaisperäinen Suomi. Tutkittaessa tarkemmin näiden nimien juuria, ne periytyväkin samaa tarkoittavasta sanasta. Eräät ovat epäilleet Suomen nimen tulleen sanasta suomaa. Tätä sanamuotoahan tukee nimitys suomalainen, joka merkitsisi siis suomaalaista. Yleensä on taas uskottu Suomen, Saamen ja Hämeen nimen tulleen maata tarkoittavasta sanasta sheme, jota sukua on myös venäjän kielessäkin oleva maata merkitsevä sana zemlja. Eräät tutkijat taas uskovat, ettei edellä olevat arviot pidäkään paikkaansa, vaan Suomen nimi tulee alavaa ja tummaa merkitsevistä sanoista. Nyt vaikuttaakin ettei nimen juurta voida löytää.

Kuitenkin astuttaessa historiaan näille kaikille merkityksille löytyy yhdistävä tekijä tutkittaessa vanhaa maanviljelyskulttuuria. Alkeellisissa oloissa ei ollut ensinnäkään käytettävissä lannoitteita, vaan sadon täytyy saada maasta itsestään tarvitsemansa ravinteet. Muinaisen viljelijän on täytynyt etsiä ravinteikkain ja muutoinkin paras maa maksimoidakseen satonsa. Tälläinen maa on etelään alavaksi viettänyt, kostea maa, jossa on neutraalina tai emäksisenä maana monesti lehtomaista puustoa. Viljelysmaaksi etelään päin viettävä maa sopii auringon valon tehokkaan hyödyntämisen vuoksi. Tämä maatyyppi tarjoaa edullisimman lähtöasetelman sadon onnistumiselle. Ravinteita, kosteutta ja auringon valoa. Tälläinen maa on musta maa, se on alava maa ja se on soinen maa. Se täyttää kaikkien yleisimpien Suomen nimen selityksien merkitykset. Balttilainen zeme tarkoittaakin alavaa maata, vaikka venäjän zemlja tarkoittaakin vain maata. Letto on eräs suolle läheinen maatyyppi, mutta suosta poiketen se ei ole hapan, vaan sisältää maatyyppinä paljolti niitä ominaisuuksia, mitä edellä on käyty läpi. "Letto on Suomessa kehitettyyn metsätyyppioppiin kuuluva runsasravinteinen puuton suotyyppi eli ravinteinen avosuo." (Wikipedia) Letto viittaa taas nimenä sanoihin liete ja liettyä, joten mahdollisesti sana on alunperin merkinnyt myös joen penkereitä ja tai merestä kohonnutta maata. Tähän astisia yhdistäen voidaankin päätellä, että suomaalaiset olivat tälläisiä alavaksi viettäneitä ja ravinteikkaita maita viljelleitä maanviljelijöitä.

Germaanikielissä tuo letto oli kuitenkin nimeltään fen. "The word "fen" is derived from Old English fenn. from Proto-Germanic *fanja. Cognates include Gothic (fani), Old Frisian (fenne), Dutch (veen, ven) and German (Fenn(e), Venn, Vehn, Feen, Fehn)." (Wikipedia) Tacitus  kutsui vuonna 98 jkr. Germaniassaan suomalaisia fenneiksi ja Ptolemaios 150 jkr. phinnoiksi (finnoi), joista ovat muodostuneet myöhemmin nimet Fennia ja Finland. Englannin kielessä sanasta fen johtuu fenny, ´asua letossa´. Fenni tarkoitti siis suoihmistä, suomaalaista.  Iirin kielessä finn tarkoitti viikinkiä, olipa viikinkien löytämä Amerikkakin nimetty Vinlandiksi, mutta suomensukuisten asuinalueet tunnettin tällä samalla nimellä Pohjolassa. Viikingeille taas oli tärkeää löytää laidunmaita, sillä heillä oli karjaa. Viikinkien löytämä Grönland oli nimetty vihreäksi maaksi ja sanan green etymologian uskotaan olevan ruoho. Vin merkitseekin vanhassa norjan kielessä niittyä ja laidunta, joten Vinland onkin voinut olla Niittymaa eli Laidunmaa. Tulkinnat viinimarjoista voivat olla hyvin väärinkäsitystä. Irlannissa taas finn tarkoittaa valkeaa ja vaikka tämä onkin arvelu, yhdistän viikingin ja valkean merkitykset toisiinsa jälleen etsimällä ajan ja kulttuurin, jossa nämä sanat kohtaavat. Valkea on tulen eräs nimitys, joka saapuikin kaskeamisen muodossa maanviljelykseen tehostaen sitä huomattavasti. Osalle viikingeistä tuli oli uskonnollinen symboli, heidän haudatessaan vainajansa laivapolttohautauksella, mutta he myös kaskesivat maitaan. Tuli oli heille merkityksellinen sekä uskonnollisesti että maallisesti ja näin voidaan yhdistää viikinki ja tuli toisiinsa. Samalla nimi liittyy vainioiden vehreyteen.

Lehtipuuvoittoiset metsät olivat ensisijaisia kaskeamisen kohteita, joten lettojen lehtometsät täyttävät tämänkin ehdon. Letto on varsin usein niittyä ja sanasta fen uskotaankin tulevan suomalainen sana vainio. On todellakin mahdollista, että lettoja kaskettiin pelkästään laidunmaiksi ja riistan houkutteluun, vaikka ei varsinaisesti viljeltykään mitään. Tacitus kertoi fennien olleen metsästäjiä, joten ehkä he kaskesivat metsiä pelkästään riistapelloiksi houkuttelemaan isoa riistaa. Riistapeltojahan käytetään edelleenkin metsästyksessä, mutta se on ikivanha metsästystapa. Riistakuoppien ja riistapeltojen yhdistäminen tehostaa metsästystä huomattavasti. Tumman merkitykseen liittyen ravinteikas alava maa oli mustaa, sitä se on ainakin kaskettuna. Voimme siis olettaa kaikki merkitykset yhdistäen, että fennit eli suomaalaiset olivat lettoja kaskeavia heimoja.

Suomalaisten kulttuurissa tulella oli todellakin osansa monella tapaa. Se oli vanhan tuhoaja ja uuden elämän tuoja. Loppu ei merkinnyt muinaisille suomalaisille lopullista loppua, vaan sillä oli Januksen (Juhannuksen) kasvot, jossa loppu oli uuden alku. Tätä kuvaten loppua merkitsevä germaaninen fin tarkoittikin todellisuudessa luuppia, paluuta elämään. Kaskeamisessa vanha poltettiin, mutta tuhkasta versoi uusi ja runsas sato. Juhannus oli taas hedelmällisyyden juhla, jossa kokon roihussa juhlittiin uuden kasvun alkamista. Vainajan kuollessa vainaja poltettiin laivassaan, jolloin uskottiin tulen kohisevan roihun vievän vainajan taivaalle uuteen elämään. Näin tulella oli näissä kaikissa tehtävissään samanlainen symbolinen arvo.

Liettuan nimen voi olettaa johtuvan samoista lettoon liittyvistä sanoista kuin liete ja liettyä. Sanan vainio kanssa samaa juurta voidaan olettaa olevan myös nimet Väinä ja Viena. Tacituksen tekstien mukaan kartanpiirtäjä Kiepert sijoitti fennit Väinäjoelle. joka olikin Balttiassa suomensukuisten heimojen pääjokia. Tällä samalla nimellä tunnettiin suomalaiset Suomessa. Itämeren suomalaiset olivat todellisuudessakin maita kaskeavia ja vesiä kulkevia heimoja, jota kuvaten meidän kansanrunoudessamme Väinämöinenkin on maita kaskeava merien mies. On esitetty, että Finland tulee evää tarkoittavast sanasta fen ja Suomi taas sanasta suomu. Nämä kumpikin liittyvät merenkäyntiin, kuten väinäkin on salmea ja suvantoa kuvaava sana suomensukuisten kansojen kielissä. Tälläkin tapaa Finland ja Suomi saavat yhteisen merkityksen.

Nimien Finland ja Suomi eri merkityksien perusteella voidaan kaskeamisen olettaa kuuluneen jokia ja meriä kulkeneiden suomalaisten heimojen kulttuuriin. Balttia on geneettisesti vahva suomensukuisten asutusalue ja geneettisesti juuri Liettuan ympäristössä ovat suomalaisten lähimmät sukulaiset (N1c1-isälinja). Samaisella alueella on myös vahvat merenkulun perinteet ja sieltä kaskeaminen saapui Suomeen. He olivat viikinkien eli finnien määreet täyttäviä heimoja. Viikinki ei nimenä merkinnyt etnistä kansanosaa, eikä minkään valtion kansalaisuutta, vaan määrättyä kulttuuria harjoittavaa kansanosaa. Kuten viikinkiäkään ei voinut määritellä yhdellä sanalla, ei fennienkään nimi ollut vain yhtä asiaa merkitsevä. Tämän lisäksi vanhat nimet olivat alkujaan uskonnollista perua. Niin babylonialaiset, assyrialaiset, helleenit kuin roomalaisetkin ovat saaneet nimensä harjoittamansa uskonnon symboleista. Samalla tavoin kuin heidänkin, myös fennien kulttuuri määritelläkseen on fennienkin nimeen täytynyt liittää monta eri määritelmää uskonnollisesta maalliseen. Näin on löytynyt nimellemme alkulähde. Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomaalaisia.

 

(Alkuperäiseen tekstiin tehty tarkennuksia)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (66 kommenttia)

Lasse Laaksonen

Nyt sitten vielä pohtimaan Venäjä, vene, Fennia -eroja ja samanlaisuuksia, vrt. Klinge: Muinaisuutemme merivallat.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Väinäläinen, vienalainen ja venäläinen ovat aika samankaltaisia nimityksiä.
Venäjä (Venemaa muistaakseni jossain) on suomensukuisten käyttämä nimi ja Länsi-Suomessa karjalaisia kutsuttiin ryssiksi, joten on todellakin mahdollista tai oikeastaan todennäköistä, että Venäjä on väinäläisten mukaan tullut.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Irlannissahan on miehen nimikin sellainen kuin "Finn". Jonkinlaisen vanhan sankarihahmon mukaan nimetty.

"Finn \f(i)-nn\ as a boy's name is pronounced fin. It is of Irish, Gaelic and Old German origin, and the meaning of Finn is "fair; from Finland". Mythology: Finn MacCumhail was a legendary Irish hero (third century) somewhat like the English Robin Hood. His warrior-followers were called Finians. See also Finian.

Finn has 4 variant forms: Fin, Fionn, Fingal and Fingall."

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Kyseinen Fionn merkitsi valkeaa ja kirkasta, joten voidaan olettaa kyseessä olleen auringon valo tai tuli. Nimi yhdistetäänkin Belenus-jumaluuteen, joka oli kelttien auringon jumala (vrt. Bel, Bal). Walesilainen Fionn-muoto on Gwyn, joka vastaa nimeä Kven ja myyttinen Gwyn ap Nudd, ´mustunut naama´ näyttääkin nimensä puolesta tulta käyttäneeltä hahmolta.

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Droogvallen...

Ven, tarkoita hollannin kielessä pieni järvi tai lätäkkö. Kuvaa katsomalla Suomi yleensä näyttää tuollaiselta matkailumainoksissa.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Ruotsissa ovat järvet Vänern ja Vättern, joista vanhemmat muodot ovat Vener ja Veter. Alkumuoto on siis luultavimmin Vene ja Vete, sillä germaanikielet lisäsivät usein sanan lopppuun r-kirjaimen. Nimi Ven liittyy siis myös veteen. Suomen kielessä väinä tarkoittaa hiljaista virtaa, suvantoa. Samankaltaiset sanat viena ja vieno ovat merkitykseltään hyvin läheisiä. Kyseessä on symbolinen kuva, joka kuvastaa lempeyttä seksuaalisessa hedelmöittävässä merkityksessä. Lempeys (vrt,. Lemmitty = Lemminkäinen) on uuden hedelmällisyyden jumala. Tämä vanhan kuoleman kautta saatu uusi elämä oli keskeisintä suomalaisissa uskomuksissa. Suomalaiset olivat erittäin taitavia tietäjiä muotoilemaan rikasta ja symbolista kansanperinnettä, kuten Kalevala osoittaa.

Yhteistä letolle ja väinälle on siis runsas sato eli hedelmällisyys ja tämä on se keskeinen merkitys sanalla. Tätä kuvaavaa sanastoa on runsaasti suomen kielessä.

Petri Haapa

Jos nyt ihan rehellisesti ajattelee, niin tämä kaunis suomemme on tasaista, kylmää, soiden ja matalien järvien peittämää pimeähköä korpea.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Jos osaa saksaa niin täältä löytyy muutama alkuperäinen (?) teksti:

Project Gutenberg EBook of Die Germania by Cornelius Tacitus
Title: Die Germania
Author: Cornelius Tacitus
Release Date: April 29, 2012 [Ebook #39573]
Language: German
Character set encoding: UTF-8

http://www.gutenberg.org/files/39573/39573-h/39573...
esim.
"Peuciner ein anderer Name für die Bastarner, das östlichste Germanenvolk (von der Weichsel durch Galizien hin zur Donaumündung), auch das zuerst, schon den Griechen, 200 v. Chr. an der unteren Donau bekannte. Veneter Wenden, das germanische Wort für Slaven. Fennen: Finnen. Die Schilderung bezieht sich nur auf ihr Leben im Sommer. Die Hellusier sollen „Hirschartige“, die Oxioner „Ochsenartige“ sein, vielleicht nach den Tierfellen, die sie tragen; und daher wohl auch die Fabel."

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Nämä kaikki menevät tietysti spekulaation tiliin. Kuitenkin voidaan pitää melko varmana, että Suomi-nimen juuri on nimen omaan balttikielissä. Itse kuitenkin unohtaisin tuon niitty-logiikan. Yksinkertaisesti itämerensuomalaiset asuivat Baltiassa meren ja jokien varsilla kun baltit sisämaassa, joten suomensukuisia kieliä puhuttiin alavilla mailla siellä päin.

Saarenmaa muuten on lätiksi Sāmsala, äännetään Saamsala. Salo taas on metsäsaareke viroksi ja saari lätiksi sala. Mm. Salaspils Riiasta hiukka ylävirtaan on skandinaavilähteissä vanhastaan Holm (pils on linna). Saam taas juontaa juurensa saamas- eli alamaalainen -sanasta.

Vanhoissa kartoissa on Veikselin suulle asti sijoitettu fenni-nimisiä heimoja ja vielä vajaa 1000 vuotta sitten jonnekin nykyisen Libau/Liepajan seuduille asti Itämeren itäranta oli Lielupen (Semgallen-Aa) suualuetta lukuun ottamatta yhtenäisesti itämerensuomalaisten heimojen asuttama ja jopa Preussin Samlandin (sic!) niemen eli vanhan Fischhausenin piirikunnan alueella on goottilaisen (germaaninen) ja preussilaisen (balttilainen) nimistökannan lisäksi löydetty paljon itämerensuomalaiseen kantaan sopivia paikannimiä. Mahdollista on, että Samlandin alue varhemman itämerensuomalaisuuden jälkeen balttilaistui (preussilaistui) joskus vuosien 200-1100 välillä - voi kuvitella, että paine ympäristöstä oli voimakas taloudellista mahtia käyttäneen meripihkarannikon hallitsemiseen. Samoin voidaan rekonstruoida itämerensuomalaisten balttilaistuminen nykyisen Latvian alueella historiallisena aikana, mutta voidaan päätellä sen olevan pitkän kehityksen tulos ja alkaneen jo ainakin vuosisatoja ennen Latvian valloitusta ja olleen käynnissä myös Liettuan ja Preussin alueilla. Liettuan kuurilaisheimojen murre esimerkiksi muistuttaa lättiä, josta voi päätellä heidän olevan balttimurteen omaksuneita itämerensuomalaisia, sillä lätin fonetiikka siltä osin kuin se eroaa liettuasta, on lähinnä itämerensuomalaisen vaikutuksen tulosta. Myös 1230-luvulla vaikuttanutta, latinankielisissä lähteissä siteerattua paikallista Lammechinus-kuningasta on arveltu yhdeksi Kalevalan Lemminkäisen esikuvista.

Väinä ja Viena ovat todennäköisesti samaa juurta, mutta se juuri lienee sama kuin nyky-viron "väin" eli salmi, vesiväylä. Viena oli vesiväylien maa, Vienanjoki ja Väinäjoki merkittävimpiä vesiväyliä alueillaan ja kummankin joen rannoilla asui itämerensuomalaisia. Väinämöinen siis loogisesti "vesiteiden mestarituntija".

Tässä muutamia havaintoja Suomeen ja itämerensuomalaisten historiaan. Tuoreempien tutkimuksien lisäksi on 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa asioita tutkittu paljon. Netistä löytyy esimerkiksi

http://www.memelland-adm.de/Archiv/Cloppenburg/Arc...

jossa luku "Die Kuren" on ihan mielenkiintoisesti kirjoitettu.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Myös 1230-luvulla vaikuttanutta, latinankielisissä lähteissä siteerattua paikallista Lammechinus-kuningasta on arveltu yhdeksi Kalevalan Lemminkäisen esikuvista."

Minun näkökantani mukaan yleensäkin muinaisten nimien antamisessa olivat lähtökohtana uskonnolliset perusteet. Kuurilaiselle päällikölle annettu nimi Lamenkinus eli Leminkäine on annettu ikivanhoin uskonnollisin perustein, eikä toisin päin. Lamenkinuksesta ei tullut mytologiaa, vaan Lamenkinus nimettiin mytologian mukaan. Kalevalan henkilöt eivät ole todellisia henkilöitä, vaan se on puhdasta symboliikkaa.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Olen osin samaa mieltä, tosin Lemminkäinen poikkeaa monin osin esim. Ilmarisesta ja Väinämöisestä, jotka selviä jumalallisia hahmoja. Olihan sitä paitsi myös Lembit, 1217 taistelussa kaatunut Viron Sakalan maakunnan päällikkö samaa nimeä "Lemmitty". Eli aivan mahdollista, että lemminkäisrunot yleisiä sankarirunoja, joiden esikuvana oikeat ja kuvitellut sen nimiset tai muuten samantyyppiset sankarit.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #15

Ilmarinen, Väinämöinen ja Lemminkäinen todellakin poikkeaa monilta osin toisistaan. Itse näen kuitenkin, että ikään kuin syvin ajatus on sama, mutta näkökulma on hieman erilainen. Kalevalaa ajateltaessa historiallisena dokumenttina on todella vaikea yhdistää tapahtumia todelliseen. Jos taas ajatellaan sitä symboliikkana, kaikki osat tukevat toisiaan. Siitä muodostuu selkeä kokonaiskuva, joissa jokaisella asialla on symbolinen arvo.

Jaakko Paavilainen Vastaus kommenttiin #18

"Kalevalaa ajateltaessa historiallisena dokumenttina on todella vaikea yhdistää tapahtumia todelliseen. Jos taas ajatellaan sitä symboliikkana, kaikki osat tukevat toisiaan. Siitä muodostuu selkeä kokonaiskuva, joissa jokaisella asialla on symbolinen arvo."

Elias Lönnrotin kirjoittama Kalevala -eepos on KOOSTE saarelaisepiikasta, eli kansanrunoudesta.

Saarelaisepiikassa aikakausia/ajankulua ei sen kummemmin erotella, vaan sukupolvien väliset ja erilliset asiat menevät aikojen kuluessa kuulijan korvassa sekaisin.

Toisin sanoen: Elias Lönnrot toimitti keräämästään materiaalista loogiselta vaikuttavan kokonaisuuden.

Eli saarelaisepiikka EI OLE siis sama, kuin Kalevala -kooste.

Mitä nyky-ihminen harvemmin tietää on se, että Elias Lönnrotilta jäi YLI 40 RUNOVIHKOSTA KÄYTTÄMÄTTÄ Kalevala -eeposta tehdessään.

Mitähän 'uutta' tuosta hylätystä materiaalista voisi löytyä..??

Lisäksi tiedetään, että 95% Kalevalasta on alkuperäistä materiaalia. Loput 5% on Lönnrotin miedosti modifioimaa materiaalia, millä hän sovitti eri runot yhdeksi, saumattomaksi kokonaisuudeksi.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #24

"Saarelaisepiikassa aikakausia/ajankulua ei sen kummemmin erotella, vaan sukupolvien väliset ja erilliset asiat menevät aikojen kuluessa kuulijan korvassa sekaisin.

Toisin sanoen: Elias Lönnrot toimitti keräämästään materiaalista loogiselta vaikuttavan kokonaisuuden."

Tavallaan näin, sillä eri aikakausien kulttuureista periytyviä asioita ilmenee samassa yhteydessä. Kalevalassa ei kuitenkaan kyse ole todellisten henkilöiden historiallisista tapahtumista, vaan symbolisista tapahtumista, joilla ei ole tavallaan aikaa tai paikkaa. Ne ovat koottu yhdeksi kertomukseksi.

"Eli saarelaisepiikka EI OLE siis sama, kuin Kalevala -kooste.

Mitä nyky-ihminen harvemmin tietää on se, että Elias Lönnrotilta jäi YLI 40 RUNOVIHKOSTA KÄYTTÄMÄTTÄ Kalevala -eeposta tehdessään."

Saarelaisepiikka ei ole sama, mutta symboliikka on samaa. Kalevalaan paljonkin jäi runoja käyttämättä, osin häveliäisyys syistä, sillä sellainen ei olisi saanut hyväksyntää.

Käyttäjän Tuokko kuva
Jarmo J Tuokko

En pidä uskottavana. Yksinkertaisin selitys on se, että Finland ja Vinland tulevat sanoista "fin, fine", jonka merkitys on ´loppu, ääri, takana´. Sama merkitys on suomen sanalla "lappi", mikä esiintyy paikannimistössä mainitussa merkityksessä.

"Suomi" nimen katson olevan murteellisuuden ja diftongisoitumisen aiheutta muunnos saame (sapme) sanasta. Hyvin usein vieläkin "suomen" o-kirjain aukeaa monilla a:ksi: suaami, suaamen kieli, suaamalainen (Miksi puhumme suaamen eikä suaamin kieltä?).

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Loppu on samalla uuden alku. Tälläinen ajatus oli keskeinen ajatus suomalaisessa symboliikassa. Kaskipeltoon tämä symboliikka sopii hyvin. Kyseessä ei siis ole lopullinen loppu, vaan samalla uuden alku (vrt. engl. loop). Minä uskon nimen Lappi tulevan tälläistä loppua tarkoittavasta sanasta. Nimien alkuperää etsittäessä täytyykin löytää mikä yhdistää sanat toisiinsa (vrt. Fenni = Suomi). Vasta tämä yhdistävä tekijä löydettäessä voidaan nimelle löytää alkuperäinen merkitys. Ilman sitä selitys on hatara.

Johan Lom

Etymologiaa analysoitaessa on syytä pyrkiä välttämään liian spekulatiivisia ja monimutkaisia hypoteeseja, jotta ei menisi aivan Wettenhovi-Aspan linjoille.

Tässä blogimerkinnässä ei viitattu lainkaan joidenkin tutkijoiden esittämään ajatukseen siitä, että "suomi" -sana viittaisi kalan suomuihin ja "fin" on jo muutoinkin kalan evää tarkoittava germaaninen sana.

Suomenniemen asukkaista alunperin ainoastaan lounaisrannikon asukkaita on nimitetty suomalaisiksi. Kun myöhemmin ymmärrettiin kuinka paljon etäämpänäkin asusteli muita heimoja, alettiin lounaissuomalaisia nimittää varsinaissuomalaisiksi.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Tässä blogimerkinnässä ei viitattu lainkaan joidenkin tutkijoiden esittämään ajatukseen siitä, että "suomi" -sana viittaisi kalan suomuihin ja "fin" on jo muutoinkin kalan evää tarkoittava germaaninen sana."

Tuossa ehdotuksessa on sinänsä hyvä lähtökohta, että Suomi ja Fennia nimille löytyy yhteinen merkitys, joka useimmilta tulkitsijoilta puuttuu. Kuitenkin miten se liittyy suomalaisiin on vielä perustelematta. Ilman tätä yhteyttä sitä ei voi hyväksyä. Miksi suomalaiset kutsuivat itseään suomuksi ja millä tämä voidaan todistaa? Sana fin/finn liittyy vedessä liikkumiseen germaanikielissä evää ja viikinkiä merkitsevänä ja tämä liittyy myös Väinämöiseen. Tätä kautta nimen merkitykselle löytyy selitys. Ainakin jonkinlainen. Kuitenkin tutkittaessa suomensukuisten kulttuuria nimien soista maata tarkoittaville merkityksille on paljon vahvempi todistettavissa oleva pohja.

Johan Lom

Lounaisrannikon muinaiset asukit lienevät pitkälti harjoittaneet kalastusta elinkeinokseen. Se oli ensimmäinen asia, jonka tutkimusmatkailijat heistä havaitsivat.

Mutta toki suomalainen = "suomaalainen" kuulostaa myös varsin luontevalta selitykseltä.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #17

Kalastus on ollut suomalaisten ikivanhoja elinkeinoja. Tämä näkyy Uikujoen ja Äänisen tuhansia vuosia vanhoissa kalliopiirroksissakin. Ne samalla todistavat suomalaisten vanhan merenkulkutaidon. Näin ollen tuo vesillä liikkuminen näyttää liittyvän suomalaisuuteen vahvasti. Näin Kalevalakin esittää Väinämöisestä puhuttaessa. Jos tulkitaan tuo suomu ja evä merenkulkutaitoon littyväksi, niin se tukee hyvin kokonaiskuvaa suomalaisista kaskeavina merenkulkijoina. Kaskeamisen uskotaan tulleen paljon ennen ajanlaskua Suomeen.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli Vastaus kommenttiin #19

Ihan pieni korjaus:

Uikujoen ja Äänisen Pirunniemen vanha grafiikka on kalliokaiverruksia. Niissä kalliota on hakattu/kaiverrettu.

Nykyisen Suomen alueella olevat, esim. Ristiinan Astuvansalmen grafiikka on kalliomaalauksia-eli väreillä piirretty kallioon kuvia.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #20

Hyvä tarkennus. Niillä on todellakin olennainen ero.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Mainitsemani Tacitus Germania kartta, jossa "FENNI" on sijoitettu Baltian maitten kohdalle:

http://www.gutenberg.org/files/39573/39573-tei/ima...

Johan Lom

Onhan siinä juuri etelämpänä myös "AESTII".

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Alueellisesti Väinäjoki osuu täsmälleen fennien asuinalueen pääjoeksi. Tältäkin kantilta fenni ja väinä sanoilla on yhteys. Eesti tarkoittaa itää ja oli germaanien käyttämä nimitys Balttiasta Viro mukaan lukien.

Jaakko Paavilainen

Sanan 'Suomi' tausta on hyvin tiedossa.

Pohjois-Wendien (nykyinen Viro + Latvia) kuningas Sumbli alkoi saagojen mukaan käyttämään keksimäänsä sanaa 'Suomi' nykyisestä Varsinais-Suomen alueesta.

Kuningas Sumbli eli 100-luvulla, eli sana tulee noinkin kaukaa historiasta.

Sanan 'Finland' alkuperästä ei ole jäljelle jäänyt varmaa tietoa. Eli kaikki kielitieteilijöiden veikkaukset ovat tervetulleita.

Johan Lom

Eipä tuo selitys kerro mistä kuningas Sumbli on tuon Suomi -sanan keksinyt.

Jaakko Paavilainen

Totta.

Saagat eivät todellakaan kerro, mitä 'Suomi' alun perin oikein tarkoitti.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Eipä tuo selitys kerro mistä kuningas Sumbli on tuon Suomi -sanan keksinyt."

Täsmälleen näin.

Jaakko Paavilainen Vastaus kommenttiin #30

Mutta siinä olisi hyvä pohja alkaa hakemaan sanan merkitystä...

(eli mitä kieltä wendit puhuivat..??)

Sanan 'Finland' alkuperästä kun taas ei ole mitään käsitystä ja selitystä voidaankin alkaa hakemaan melkein kaikista Pohjois-Eurooppalaisista kielistä.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #31

"Sanan 'Finland' alkuperästä kun taas ei ole mitään käsitystä ja selitystä voidaankin alkaa hakemaan melkein kaikista Pohjois-Eurooppalaisista kielistä."

Nimestä Finland on hyvinkin monta käsitystä ja tässä blogissa on käsitelty niistä ehkä yleisimpiä.

Johan Lom Vastaus kommenttiin #32

Jospa se onkin ruotsin kieltä ("fin" land - hieno maa)?
Nimimerkki: Wettenhovi-Aspa

Jaakko Paavilainen Vastaus kommenttiin #33

"Nimimerkki: Wettenhovi-Aspa"

;P

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist Vastaus kommenttiin #35

Wettenhovi-Aspan kirja on minulla hyllyssä, ja otin siitä juuri kuvan:

http://www.kotiportaali.fi/adslfor/Wettenhovi-Aspa...

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Yhdistelen aiempia johtopäätöksiä yhdeksi profiiliksi. Suomensukuiset heimot elivät merien ja jokien rannoilla. He viljelivät niiden töyräitä tai muita alavia maita kaskeamalla ja liikkuivat sujuvasti vesillä kalastellen ja kauppaa käyden. Heidän uskonnollisen maailmankuvan pääteema oli, että vanhan palaminen, loppu, oli samalla uuden elämän alku. Nämä kaikki näkökulmat liittyvät sanan fen/fin merkityksiin. Kansanrunoudessa tämä näkyy siten, että Väinämöinen oli samaan tapaan meriä käyvä ja maita kaskeava hahmo.

Johan Lom

Jos Väinämöinen asusteli Wäinäjoen tienovilla, niin Louhi Pohjan Akka saattaa olla ollut pohjoisempana Suomen niemellä asustellut lappalainen.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Näkisin jälleen kerran kyse olevan symbolisesta hahmosta. Pohjola saa nimensä pohjasta eli maanalaisesta. Pohjan Akka on maaemä, urohon upottaja, mutta samalla uuden synnyttäjä. Pohjola kylläkin kuvasi tätä kuoleman maata, joten tässä mielessä olet oikeilla jäljillä ja lappalaiset todellakin samaistettiin tuonelan virran asukkaisiin.

Jaakko Paavilainen

On totta, että wendien alueilta (Liettua, Latvia, Viro) löytyy selviä viittauksia siihen, että alueella aikoinaan vaikuttivat Kalevanpojat:

Arabialainen historioitsija Al Idrisi mainitsee linnoitetun Kalewenyn Virossa vuonna 1138.

[kaleweny = nykyinen tallinna.]

Viron Kalevipoeg -eepoksen mukaan kuninkaalliset Kalevanpojat rakensivat linnoja Latvian Väinäjoen rannoille rautakaudella...

Ja sitten saksalainen Wiegandin kronikka nimitti Semgalliaa vuosina 1294-1394 nimellä Terra Calewysten.

[wiegandin kronikan yhtäläinen tietous kalevipoeg -eepoksen kanssa todistaa kalevanpoikien latvian valtakunnan olemassaolosta.]

Kuten myös Johannes Messeniuksen 'Riimukronikka' vuodelta 1628 tukee muinaisten Kalevanpoikien Baltianlahden etelärantojen kuningaskuntien olemassaoloa kirjoituksillaan.

...mutta kyseessä oli vain lahden etelärannoille levinnyt haara Calewan dynastiasta.

Kalevanpoikain päähaaraa tulisi etsiä lähempää, nimittäin:

Veikko Anttonen kirjoittaa, että Kalevalan myyttisiin sankareihin viittaavan paikannimistön tihentyminen Kalannin ja Laitilan alueelle liittää myyttisen epiikan tutkimuksen kiinteäksi osaksi HISTORIANTUTKIMUSTA, vaikkei runoista voida suoraa tehdä historiallisia päätelmiä.

ja

Varsinainen tarinarypäs on Laitilasta Untamalan ja Koveron kylien välisellä harjualueelta.

...eli siis Lounais-Suomesta / Varsinais-Suomessa olisivat siis Kalevalan tarinoiden kotikonnut.

Ja Pohjan Akan esikuvina... Kainuunmaan kuningaskunnan (Kvenland, Cwenland, Queenland) matriarkat.

Kun 'Pohjolasta' nykyisin puhutaan, niin keskustelusta jää lähes aina pois entisen Kainuunmaan olemassaolo...

MUTTA nyt pysyn hiljaa (ellei joku jotain suoraan ala kyselemään) tältä illalta. :)

Heli Hämäläinen

Suomalaisista tehtyjä varhaisia kirjallisia havaintoja on esimerkiksi Nestorin kronikka.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nestorin_kronikka

Venäläisillä Häme oli muodossa Jam. Yleisesti venäläisillä ä -> ja, mutta on todennäköistä että se on voinut olla myös jäm.

http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4mit

Toisaalta suomalaiset (hämäläiset) ja eteläsaamelaiset erosivat toisistaan vasta historiallisella ajalla, ja Pohjois-Savossa saamelaiset assimiloituivat syntyvään savolaiseen heimoon. Hämäläinen on savolainen sukunimi, ja todennäköisesti shämäläinen, onhan Savonlinnan ydinalue ollut Sääminki. Jäm taas esiintyy mm. Jämijärvessä ja Vienan suunnalla on myös viitteitä Jemeistä.

Itse kannatan sanan protobalttilaista alkuperää ja pidän jopa Väinämöistä indoeurooppalaisena. Lisäksi minua on kiehtonut kannel, joka on sekä balteilla että suomensukuisilla samanlainen. Kalev ja Kalevala on voinut tarkoittaa balttilaista tai jopa kelttiläistä heimoa, esim. virolaisilla on säkkipilli (torupill).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Torupill

Kelttiläiset ovat tunnettuja Gal -nimestä. Iberian niemimaalla on Portugal, ja Galicia, Brittein saarilla gaelin kielet ja niminä mm. Galloway, Ranskan vanha nimi on Gallia, Turkissa on mm. Galatia,

http://fi.wikipedia.org/wiki/Galatia "galatalaiset"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Galitsia (länsislaavilaiset kielet syntyivät kelttien sekoittuessa protoslaaviin)

Siis Kalev saattaisi olla tätäkin perää. En ole sen suurempi lingvisti kuin vain harrastaja, mutta olen lukenut melkoisesti vertailevaa kielitiedettä.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Kelttiläiset ovat tunnettuja Gal -nimestä. Iberian niemimaalla on Portugal, ja Galicia, Brittein saarilla gaelin kielet ja niminä mm. Galloway, Ranskan vanha nimi on Gallia, Turkissa on mm. Galatia,"

Stonehengen lähistöllä oli kaupunki nimellä Callewa/Calewa. Sen kuninkaat painattivat omaa rahaakin. Portugal on Gallien portti muistaakseni. Turkkilainen Galatia tulee kelteistä, sillä he perustivat sinne oman valtion. En tässä käy tarkemmin läpi, mistä Kalevan nimi tulee, totean vain sen olevan tunnettu monissa kielissä, vaikka se liittyy tiukimmin keltteihin/gallialaisiin. Suomalaisille se on uskoakseni heiltä tullut lainasana.

Heli Hämäläinen

Indoeurooppalaisilla ja suomalaisilla on pitkät perinteet lainailla sanoja toisiltaan. Myös kielenvaihtoja on historiassa tapahtunut puolin ja toisin.

http://www.angelfire.com/va/virdainas/pie.html

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #42

Juurikin näin. Yhteisiä sanoja on etenkin Itämeren suomalaisilla sijainnistaankin johtuen valtavan paljon. Ei kuitenkaan voida sanoa, että sanat lainautuivat pelkästään heiltä meille, vaan liikettä on ollut kumpaankin suuntaan. Tämä yhteys ei saata äkkiseltään näkyä, mutta vertailtaessa esimerkiksi englannin kielen leijonan äännettyä muotoa, sana onkin jo miltei suomen kieltä: laion > laiona > leiona, joka ääntyy aivan kuten leijonakin.

Heli Hämäläinen Vastaus kommenttiin #43

Yksi hyvin mielenkiintoinen geneettinen piirre suomalaisissa on, että väestön geneettinen pohja on hyvin heterogeeninen. Pohjanmaalla on 5 % miespuolisesta väestöstä kaukasuksen y-haplotyyppi G:tä. Näin ollen he ovat keskieurooppalaisia ja juurikin kielenvaihtajia.

http://en.wikipedia.org/wiki/Haplogroup_G_%28Y-DNA%29

Georgialaiset, joita myös gruusialaisiksi kutsutaan, ovat 30% ja joissain alaheimoissa enemmistönä y-haplotyyppiä G. He kutsuvat kieltään kartveliksi ja maataan Sak'art'veloksi.

Volgan suomalaisten M-alkuiset nimet Mari, Mordva, Merja jne. ovat tarkoittaneet miestä tai ihmistä. Itämerensuomalaisilla on mees, miis tai mies. Yhtä hauska, mutta epätieteellinen selitys Suomelle voisi olla kurgaanikulttuurin vuorovaikutus suomensukuisten kanssa ja että suo, soo tai saa -etuliite olisi etuliite maalle ja tuo mi olisi ihminen. Johtosanana to protoi-e:n zeme tai sami, zemlja

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurgaanikulttuuri

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #51

"Volgan suomalaisten M-alkuiset nimet Mari, Mordva, Merja jne. ovat tarkoittaneet miestä tai ihmistä."

Mari. Mordva, Merja, Muroma (ud)Murt näyttävät olevan nimenä samaa juurta ja näin ovat jotkin tutkijatkin uskoneet. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluivat kyllä kurgaanit/tumulus-tyyppiset haudat, mutta ne eivät ole suomalaisten heimojen tunnusmerkki vaan hyvin laajalti käytössä. Lasken ne kuitenkin osaksi suomalaistakin kulttuuria. Minun arvioni mukaan ne tulivat Suomeen aikaisintaan 1500 ekr. ja tulleet meille indoeurooppalaisilta kansoilta. Aiemminhan meillä vainajat haudattiin punamultaan peitettynä sikiöasentoon mitä ilmeisimmin kuvaten uudelleen syntymää maan kohdussa.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Lähetetty: Ke Huhti 29, 2009 6:33 pm

Suomen ja Sumerin kielisukulaisuus, minulla on omalla nimellä joitakin kirjoituksia.

Wettenhovi-Aspan kirja on minun kirjehyllyssä. Sanotaan hänestä tiedemiehenä mitä tahansa, niin hän ehkä joissakin suhteissa oli oikeilla jäljillä. Eräs hänen oivallus oli että sana "kulttuuri" tule latinan "culta Ura", eli sana liittyy Ur-kaupungin uskonnollisiin rituaaleihin. Kulttuurin oikeata kirjoitustapaa olisi täten yhdellä "t" kirjaimella.

http://www.kotiportaali.fi/adslfor/Wettenhovi-Aspa...

Jaakko Paavilainen

Noh, olihan Wettenhovi-Aspa oikeassa myös Lemminkäisen Tuonenjoki -tarinan ja Egyptin mytologioiden yhteyksistä (nykytytkijoiden mukaan), mutta muuten Wettenhovi-Aspan ajatelmat olivat aika hurjaa kamaa...

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Vaikka olen usein kuullutkin Wettenhovi-Aspasta, en ole koskaan valitettavasti tutustunut Wikipediaa tarkemmin. Hänellä näyttää kuten Jusleniuksellakin tapahtunut päättelyketjussa eräänlainen virhe. Suomalainen mytologiahan on hyvin yhtäläinen keskeisiltä symbolisislta osiltaan kaikkien vanhojen mytologioiden kanssa. Näin hän on päätellyt, että kaikki onkin lähtöisin Suomesta. Tavallaan tämä hänen päättelynsä perusteena käyttämä yhtäläisyys on varmastikin oikea, mutta johtopäätös väärä. Samalla tapaa Daniel Juslenius kaatui lähelle kalkkiviivoja. Uskon hänen päätelleen sinänsä aivan oikein suomalaisen mytologian olevan tyyliltään kreikkalaista vanhempaa kerrostumaa, vastaavaa kuin Gilgames-eeposkin, jollaisesta Rooman ja Kreikan mytologiat ovat vuorostaan kehittyneet. Jusleniuksen väittämä oli vapaasti muotoillen: ”Antiikin Rooman ja Kreikan sivistys on lähtöisin Suomesta.” Oikea väittämä olisi ollut: ”Antiikin Rooman ja Kreikan mytologia on lähtöisin samanlaisesta mytologiasta, jota suomalainenkin oli.” Pieni askel ja Juslenius jäi kauasa maalista. Yksi tarkennus ja hän olisi ollut perillä.

Jaakko Paavilainen

"Pieni askel ja Juslenius jäi kauas maalista. Yksi tarkennus ja hän olisi ollut perillä."

JEESH... :D

Hyvin suohon loihdittuna; noinhan se meni.

Ok, mutta ruotsalaiset panivat aikoinaan vielä paremmaksi:

1600-1700 -lukujen gööttalaisen (eli valtion virallisen) historiankirjoituksen mukaan Eden, eli Paratiisi olisi aikoinaan sijainnut Ruotsinmaalla ja svealaiset olisivat siksi pyhää valtiaskansaa.

Vain varoituksena, minkälaisiin myöhempien aikojen myötähäpeällisiin historiantulkintoihin saattaa sortua liian nationalismin pauloissa.

Itse yritän - juuri noista syistä - vältellä yltiöisänmaallisuutta historian osalta, ettei uskottavuus murenisi täydellisesti.

Suomalaisilla on suuri ja massiivinen historia takanaan vaikkei siitä virallisesti puhutakaan, tai siitä ei suurin osa kansasta tietäisikään; sen suhteen ei ole syytä alkaa valehtelemaan / suurentelemaan asioita.

- Sille kun ei ole tarvetta.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #49

"Suomalaisilla on suuri ja massiivinen historia takanaan vaikkei siitä virallisesti puhutakaan, tai siitä ei suurin osa kansasta tietäisikään; sen suhteen ei ole syytä alkaa valehtelemaan / suurentelemaan asioita."

Realistisuus on todellakin paikallaan. Suuruudenhulluuteen ovat syyllistyneet niin ruotsalaiset kuin suomalaisetkin. Historian suurentelulle ei ole tosiaankaan tarvetta. Meillä on siinä todellisessakin kerrottavaa pitkäksi aikaa.

Johan Lom

Kuuluisimpia Wettenhovi-Aspan teorioita ovat mm., että suomi ja arabia ovat sukulaiskieliä, koska "sirkka" on arabiaksi "acris" ja arabiaa kirjoitetaan toisin päin.

Toinen vastaava lennokas teoria on, että Venezia tarkoittaa "veneen sija".

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #60

Luin tuossa juuri hänen sanamuunnoksiaan ja tuntematta mitenkään häntä tarkemmin, voi olla että hän on ehkä vähän pilaillutkin ihmisten kustannuksella. Hän on jollain samalla tapaa tarinankertoja kuin legendaarinen Ior Bock. Tavallaan heittelee seuramiehenä tarinaa, jossa tosiasioita puetaan mukavasti mielikuvitusta kutkuttaviin yhteyksiin.

Jaakko Paavilainen

Noh, copy-pastean tämän kaiken bannaamisen uhallakin:

"Kielitiedettä ovat useat nykyajan akateemikoista pitäneet pseudo-tieteenä sen epävarmuuden takia.

Useat aikojensa pahimmat rasistit ovat löytäneetkin kielitieteestä oivan työkalun rotuteorioidensa pohjaksi.

(esim. svekomaani Axel Olof Freudenthal oli kovasti kiinnostunut kielitieteistä, kuten svekofiili Johan Ihre...)

Onneksi nykyaikainen DNA-tutkimus on ottanut aseita pois rotutohtoreilta... - Vanhoja, poliittisesti väritettyjä 'tutkimuksia' korjataan näinä päivinä jatkuvasti."

Eli se, mitä haluan sanoa on se, että usein 'tutkimustulokset' päätyvät kielitieteilijän omien mieltymysten, poliittisten ideologioiden yms. mukaisiksi.

Surullisen kuuluisa oli juuri tuo - tässäkin blogissa jo mainittu - kielitieteilijä ja megalomaanikko Wettenhovi-Aspa, joka ajatteli aikoinaan asioita suursuomalaisesta näkökulmasta; tuloksena muinaisen Egyptin suuruuden aikojen ja muinaissuomalaisuuden yhdistäminen...

"Faaraot olivat siis kielitutkimuksen mukaisesti muinaissuomalaisia..."

No, onneksi bloggaajalla on jalat vielä tukevasti maassa ja ajattelee asioita vähintäänkin SUOMALAISESTA NÄKÖKULMASTA, mikä on tietysti vain bonusta!

Muurahaispesää pöyhien on pakko sanoa, että: "Mielestäni kielitiede ei pysty sukeltamaan asioissa LUOTETTAVASTI muutamaa sataa vuotta pidemmälle."

Ok, mutta se siitä ja niistä ajatuksistani.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Tämä on varmaan teille tuttua asiaa; koska ne kielitieteilijät muuten olisivat olleet samaa mieltä jostakin?

http://macro-comparison-is-now.blogspot.fi/2011/06...

Saturday, June 4, 2011
Sumerian supposedly a Uralic language
A recent theory has it that Sumerian is to be considered closely related to Uralic. It is proposed by Simo Parpola, an assyriologist:

This is not the first time that such an idea is proposed: other people have proposed that Sumerian was closely related to Hungarian. The difference in that case is that the theory is proposed by a scientist, well-known for his expertise on Assyrian. http://en.wikipedia.org/wiki/Simo_Parpola
=

Onko muuten "maa" (ruots. land) sama sana missään muusa kuin Suomen ja Sumerin-Akkadin kielissä?

Armas Salonen oli isoisäni Knut Tallqvist seuraaja Helsingin yliopiston professorina:
”K.T. dog den 16 augusti 1949. Han inträder då i "Det Land som utan återkomst är" (ana mât lâ târi) såsåm Armas Salonen uttrycker det i sitt minnestal.

Johan Lom

"Onko muuten "maa" (ruots. land) sama sana missään muusa kuin Suomen ja Sumerin-Akkadin kielissä?"

No ainakin kaikissa Itämeren suomalaisissa kielissä.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Onko muuten "maa" (ruots. land) sama sana missään muusa kuin Suomen ja Sumerin-Akkadin kielissä?"

Sumerin ama tarkoitti äitiä ja maa on toisaalta äitimaa. Sumerissa m-kirjain eri tavoin ilmaistuna liittyi yleensä naiseen tai kohtuun. En muista tarkalleen nyt ulkoa eri vokaaliversioita, mutta sanoja löytyi tyyliin: em/eme, am/ama, um/umu, ma, me, mi, mu (joku saattoi olla väärä noista). Suomen kielessähän on edelleenkin emä, emo ja ämmä samalla kaavaa.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Land: mat, matu,

The Akkadian readings of the logograms added new complicated values. Thus the sign for "land" or "mountain range" (originally a picture of three mountain tops) has the phonetic
value kur on the basis of Sumerian but also mat and sad from Akkadian matu ("land")
http://history-world.org/cuneiform%20developement.htm

Sumerian Dictionary
http://www.ping.de/sites/systemcoder/necro/info/su...

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #58

Jep. Pohdiskelin vain maan ja maaäidin nimen yhtäläisyyttä. Kuten Parpolakin todennut, sumerissa on monta ulkomuodoltaan ja merkitykseltään (mytologinen mukaan lukien) yhteistä sanaa.

Johan Lom

Japanin kielessä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä suomen kielen rakenteeseen, siis sellaisia yhtäläisyyksiä, joita sillä ei ole muihin kieliin.

Esimerkiksi suomen kielen sijamuotoja vastaavanlainen postposition käyttö, jossa mm. genetiivi ilmaistaan substantiivin perään lisätyllä "no" -tavulla. (vrt. suomen "n"). Vastaavasti kysymystä indikoi "ka" -pääte (vrt. suomen "ko", "kö").

Tietyssä mielessä japanin kielessä on myös suomen kielen kaltainen akkusatiivirakenne, kun objektina olevan sanan taakse lisätään "o" liite. Suomessa ei sanota "minä juon maito", vaan "minä juon maitoa". Vastaavasti japanissa ei sanota "watashi wa miluku nomimasu", vaan "watashi wa miluku o nomimasu". Suomalaiselle on helppo mieltää tuon "o" liitteen merkitys, paljon helpompi kuin muun maalaisille japanin kielen opiskelijoille.

Edelleen japanin kielessä on samantyyppisiä verbien infinitiivimuotoja kuin suomen kielessä. Juuri vaikkapa tuossa esimerkissäni "watashi wa miluku o nomimasu". Sanamukaisesti "Minä olen maitoa juomassa". Tuo "masu" pääte äännetään suurin piirtein "mas". Myös lauseenvastikkeen tyyppisiä verbirakenteita on olemassa suomen kielen tapaan. "Miluku o nonde, soto e ikimasho", "maitoa juotuani, menen ulos".

Hiukan ihmettelen sitä, että näitä ja lukemattomia muita suomen ja japanin kielen yhtäläisyyksiä ei noteerata kielitieteilijöiden keskuudesa tutkimisen arvoisina seikkoina.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Japani on suomen tapaan agglutinoiviksi luettu kieli. Miliku on ´maito´ eli sukua englannin sanalle milk. Kas.

Kielien sanastoilla on selvästi läheisemmät yhteydet kuin uskotaan. Olen miettinyt minäkin kielitieteen yhteyksien kiistämistä. Arvelen että yhtenä syynä on alan luonteesta johtuen auditiivinen painotus tutkijoissa. Tälläisen ihmisen on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa, joten kaukana olevat samankaltaisuudet on vaikea hyväksyä.

Kieliopiltaan turkkilaiset kielet ovat suomalaisia kieliä lähinpiä ja myös jotkut suomensukuiset kansat puhuvat näitä kieliä. Minusta ne ovat samasta lähtöisin, mutta esim. Itämeren suomalaisilla on paljon lännestä tullutta sanastoa, joten ulkoinen ero on huomattava. Jakuuteilla on muuten sama kyyttö-lehmärotu kuin karjalaisillakin, vaikka etäisyyttä ja historiaa on välillä aikas paljon.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Muistaakseni on joskus havaittu yhteneväisyyksiä suomenkielen ja joidenkin intiaanikielten välillä.
Olisiko intiaanikieli ollut ketsua?
Sitten suomen ja sumerin yhtäläisyyksistä Professori Panu Hakolan tutkimuksia:
Sumerin ´bil´ palaa-suomen palaa.
Sumerin ´ar´autiomaa-suomen aro.
Sumerin ´dag´iskeä, takoa-suomen takoa
Sumerin´gul´kuolla-suomen kuolla.
Sumerin´kar´karata-suomen karata.
Sumerin´gun´maa-suomen kunta.
Sumerin'kisim´suomen käsi.
Sumerin´kum-ma´kuuma-suomen kuuma.
Sumerin´mes´nuori mies,poika-suomen mies.
Sumerin´munuz´muna-suomen muna.
Sumerin´ma´maa-suomen maa.
Sumerin´mur´murjoa,murskata-suomen murskata.
Sumerin´sil´silpoa-suomen silpoa.
Sumerin´su´huuli-suomen suu.
Sumerin´sug´suo,räme-suomen suo.
Sumerin´kum-ma´kuuma-suomen kuuma.
Sumerin´tur´heikko,pieni,vähäinen-suomen turha.
Sumerin´ug´myrsky,ukkosen jumala-suomen ukkonen,kalevalan ukko.
Sumerin´ugu´isä,esi-isä-suomen ukki
Sumerin´aija´,vanhus,iäkäs-suomen äijä.
Sumerin´tag´pyytää verkolla-suomen takertua.
Sumerin´kad´solmia-suomen kutoa.
Sumerin´ri´mennä-suomen rientää.
Sumerin´eme´,äiti-suomen emo.
Sumerin´su-du-a´sitoa-suomen sitoa.
Sumerin´amma´äiti-suomen ämmä.
Sumerin´badar´astia-suomen pata.
Sumerin´sun´härkä,alkuhärkä-suomen sonni.

Aika mielenkiintoiselta tuntuu..

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Sumerin´ug´myrsky,ukkosen jumala-suomen ukkonen,kalevalan ukko.
Sumerin´ugu´isä,esi-isä-suomen ukki"

Noita sanoja olenkin juuri sivunnut tuolla bloggerin blogissani. Ne liittyvät esi-isää tarkoittavaan sanaan sekä skandinaaveilla että suomalaisilla. Yhdenmukaisuus moniin sumerilaisiin sanoihin hyvin ilmeinen.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Onko tuo Hakolan tutkimus muuten jossain jaossa? Ei tullut aikoinaan tallennettua kun oli netissä, ainakin jokin osio siitä.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula Vastaus kommenttiin #67

En tiedä, mutta tiede.fi sivulla oli keskusteluketju tästä aiheesta. Siinä sivuttiin Kohvakan tutkimusta.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Minä olen kyllä kirjoittanut Japanin kielisukulaisuudesta, ja kyllä muutkin ovat asiaa tiedostaneet:

"In the linguistics topic of language typology, Japanese is often included in lists of agglutinative (or agglutinating) languages, but when learning or reading about Japanese grammar exclusively this is rarely if ever mentioned. Other examples of agglutinative languages are Turkish, Finnish, Hungarian, and Basque."

http://japanese.stackexchange.com/questions/1505/i...
=

"Sumerian is agglutinative, that is to say its clauses are built up by adding syllabic elements to the original root. In this sense it is similar to Finnish, Turkish, Hungarian and Basque, but it is connected with none of these nor with any other known tongue."

Search for the Paradise Land, by Michael Rice, 1984, sivu 46. Kirja jonka ostin Lontoossa vuonna 1990.

Jaakko Paavilainen

Herra Kohvakka,

Oletteko harkinneet siirtymistä johonkin konkreettisempaan; asioihin, jotka voitaisiin tieteellisesti TODISTAA, kuten vaikka skandinaavisten saagojen tutkimiseen?

Saagoista löytyy nimittäin aivan uskomattomia asioita - kun unohtaa aikaisempien svekomaanien/svekofiilien viljelemät meemit ja suoranaisen ruotsinkielisen propagandan.

Annan esimerkin:

Nykytieteellisesti / nykyhistoriantutkimuksessa on FAKTA, jos sama asia pystytään osoittamaan kahdesta, riippumattomasta eri lähteestä sanotuksi; silloin on kyseessä (nyky)tieteen mukainen tosiseikka.

Edelleenvirtauksia:

Kainuunmaan kuningaskunnan maantieteellinen sijainti pystytään todistamaan jo KOLMESTA erillisestä historiallisesta lähteestä. Niinpä Kainuunmaan olemassaolo pitäisi olla (nyky)tieteen valossa selvä tosiseikka.

Näin ei kuitenkaan edelleenkään VIRALLISESTI ole, kiitos akateemista maailmaa hallitsevien svekomaanisten suomenruotsalaisten...

(Koko ruotsalainen korttitalo Suomen osalta lähtisi saman tien kaatumaan, jos vain YKSI OSA tulisi täysin todistetuksi ja siksi vielä nykyisetkin svekomaanit/svekofiilit vastustavat katkeraan loppuun saakka kaikenlaisia 'suomalaisia tulkintoja'...)

Ymmärrän kyllä, että olette - kaiken esitetyn perusteella - panostaneet VALTAVASTI emytologiaan viime vuosina.

Kuitenkin:

Emytologia ei ole tarjonnut YHTÄKÄÄN suoranaista, todistettavaa faktaa, vain tiedemaailmaan soveltuvia viitteitä ja viittauksia maailmanhistoriasta.

Suomalaisuuttanne en epäile. Vain sitä, mihin tarmoanne nämä vuodet olette (ehkä turhaan??) käyttäneet...

Olisiko aika jo uudelle suuntaukselle..?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Ymmärrän kyllä, että olette - kaiken esitetyn perusteella - panostaneet VALTAVASTI emytologiaan viime vuosina."

Oikeastaan etymologia on vain osa mihin olen panostanut, sillä mytologian symboliikka on vähintäänkin yhtä merkittävässä asemassa.

Muinaisen suomalaisen kuningaskunnan olemassaoloa en minäkään epäile. Anna palaa vain, minä kuuntelen millaisia todisteita olet kasannut.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset