*

Timo Kohvakka Tutkimusmatkalla heimoni historiaan ja tulevaisuuteen

Suomen vaakunan symboliikka

Suomen vaakunan merkitystä ja alkuperää selvitettäessä haluan kiinnittää huomion muutamiin eri kulttuureille yhteisiin sanoihin, jotka omalta osaltaan todistavat myös Suomen ja Sumerin kulttuurien yhteisistä piirteistä tuhansien vuosien takaa. Sumerissa kissa oli ´tukiseinä´ tai ´kantava seinä´ ja ki on yleinen maata kuvaava sana. Miltei kaikissa muinaisien kulttuurien äitimaan jumalankuvissa leijonat tukevat molemmilta sivuilta ja kannattelevat jaloillaan äitimaata. Maanperustusta symboloi leijona, eläinten kuningas. Valtaistuin olikin sumerissa guzza ja tuoli akkadin sumerissa kussû ja hebreassa kisse, mutta kreikan kielessä gissa onkin ´kivi´. Assyrialaisen maaemon nimi oli puolestaan Kishar. Kivet ja vuoret olivat maaemon valtaistuimia, joilla niitä palvottiin. Näinpä selviää miksi valtaa symboloiva leijona on suomen kielessä kissa. Leijona oli siis maanperustus, valtias ja hallitsija. Kissa onkin varsin hyvä sana näyttämään, että samojen sanojan etymologia on usein yhteinen kielestä riippumatta.

Sumerin king ´määräys´ alkaa myös maata merkitsevällä sanalla ki, joka on kreikan kielessä ge, josta johtuu gaia ´maaemo´ (vrt. kissa/ki ja gissa/ge). Ihmisen suu ja siitä johtuva tie vatsaan, vastaa symboliikassa manalaa. Suu on syöjä, mutta samalla syöminen pitää elämää yllä. Manalaa kuvaavasta ihmisen suusta tulevat myös sanat. Sillä, jolla oli valta päättää elämästä ja kuolemasta oli kaikkein ylin valta. Leijona antoi käskyn, sillä juuri manalan valtiaalta uskottiin löytyvän syntysanat, jolla kaikki luodaan. Tämän valtiaan laki oli kaikkein ylin laki, josta syystä leijonasta tuli vallan tunnus. Mahdollisesti tästä määräyksiä antavasta sanasta periytyy englannin sana king ´kuningas´ ja leijonasta tuli kuninkaallinen tunnus.

Sanan tunnetuin symboli on taasen miekka, joka kuvaa myös lakia, kuninkaan suullisesti antamaa määräystä. Miekka Suomen leijonan kädessä kuvaa tätä lakia. King-sanan merkitys melko läheinen sanojen guzza, kussû ja kisse kanssa, koska näissä kaikissa kyse on valtaistuimesta. Tästä syystä myöskin Raamatussa Juudan tunnus on leijona, koska hän oli maan hallitsija. Tämän kautta ymmärrätte myös Gilgameksen voiton leijonasta. Hänen uskottiin hallitsevan maan perustuksen voimat, voittaneensa manalan valtiaan eli kuoleman ja saaneen jumalallisen tiedon ja vallan.

Maaemo on merkinnyt muinoin myös lutkaa, koska tuottaa elämää kaikille ja suomalaisessa kansanrunoudessa tämä ilmaistaan sanoin ”Portto Pohjolan emäntä.” Kun sitten tarkkailemme elämää, huomaammekin aina vaan tulevan uusia ihmisiä ja vanhat muuttuvat maaksi, josta ne ovat tulleetkin. Siispä elämä on sidoksissa maahan, saveen. Savi on ihmisen elämän hauta, josta se jälleen virkoaa eloon. Sumerin ma ´äiti´ muodostaa sanana hyvin selvästi yhteyden suomalaiseen maahan, maaäitiin. Kun ihmiset lisääntyvät ja muuttuvatkin ihmispaljoudeksi, voidaan luoda sumerilainen sana ma+h, ´äti´ + ´paljous´, sillä sumerissa h-kirjain merkitsi suurilukuisuutta. Paljouden äti oli naarasleijona. Mah merkitsi sumerissa suurta tai suuria tekoja ja on myös suomalaisten sanojen mahtava ja mahti kantasana. Jos huomaamme kasvun maan päällä olevan rajua, eli erittäin voimallisella tavalla tapahtuvaa, voimme lisätä sumerilaisen etuliitteen ur. Voimallista petoa tai soturia kuvaava sana on sumerissa on ur. Ur merkitsi sumerissa myös voimakasta hallintokaupunkia. Ur oli sumerissa yleensä etuliite oman tyyppinsä vahvimmalle, mutta myös kreikan- ja suomen kielen uros ovat samaa perua. Näin erittäin suurta lisääntymistä, joka on lisäksi peto kuvaa sana urmah, leijona, maan elämänvoiman perustus. Näin urmah kertoo maan valtiaan leijonan olevan perustus ihmisten paljoudelle, mutta toisaalta sen olevan myös samanlainen kansojen syöjä, urohon upottaja kuin Tuonelan virta. Leijona on tulen ja tuhon symboli, mutta myös uuden elämän synnyttäjä, joka pukeutui niin auringon kuin maan sisässä ärjyvän laavankin tuliseen pukuun. Ja auringon puolestaan uskottiin syntyvän maan sisästä nousten idästä. Leijona merkitsi siis tulta ja erilaiset tapahtumat ja paikat, joissa tuli oli mukana olivat vain tämän jumaluuden eri ilmenemismuotoja. Leijona oli myös perustava voima, joka mytologiassa tarkoitti siemenen antanutta kantavanhempaa.  Tätä perustajaa kuvaten leijona kantoi hartioillaan maata, sillä maa oli perustettu sen päälle. Maan sisällä ärjyi tämä tulinen peto, joka saattoi joskus syöksyä esiin tuhoten ja tappaen. Maaemo ja leijona ovat siis eri symboleita, mutta toisaalta niin tiukasti toisiinsa kietoutuneita, että niitä on vaikea erotella toisistaan. Tämä tulen elementti löytyy myös Auringosta.

Tähän tuleen liittyy jä tätä tukee Kaleva-nimen etymologiaa. Kaleva merkitsee väkevää ja toisaalta punaverkaista suomalaisissa kielissä. Punaverkainen on kuninkaallinen merkitys. Leijona on väkevä ja kuninkaallinen. Suomen vaakunan leijona on Kalevan symboli. Sumerin gal ´suuri´ ja ´kohtu´ ja gallu ´Manalan demoni´ kumpikin johtavat samaan päätelmään manalan pedosta. Hebrean kalev ´koira´ merkitsee myöskin vahvaa. Koira oli siis sumerissa ur ja hebreassa kalev, koska niihin liitettiin käsitys suuresta lisääntymisestä, voiman merkitessä hedelmällisyyden voimaa, eikä sellaista raakaa voimaa kuin nykyisin. Taivaan voimakkain tähti Sirius, Koiratähti on nimetty suomalaisittain hebrean kielen mukaan Kalevan tähdeksi merkiten näin väkevää tähteä. Muinaisten kansojen suussa väkevä saa samanlaisen hedelmällisyyden voiman merkityksen, joka kätkeytyi myös leijonan symboliin maaemona ja samalla Manalan vartiokoirille löytyy selitys. Uskottiinhan muinoin Suomen olevan koirankuonolaisten maa.

Nyt muistuukin mieleen vääjäämättä suomalainen sananlasku, jossa kissalla on yhdeksän elämää. Samat yhdeksän löytyvät myös "Suomen kissasta" eli leijonavaakunasta, yhdeksän ruusuketta. Katolista aikaa vanhemman suomalaisten kulttuurin symbolinen yhteneväisyys löytyy myös Egyptiin, sillä Egyptissä kissajumala oli arvostetussa asemassa ja lisäksi egyptiläisten mukaan tällä jumalalla oli Suomen vaakunassakin tunnetut yhdeksän henkeä. Onkin mahdollista tämän yhdeksän olevan egyptiläistä perua ja tulleen daanien/goottien tuomana suomalaisille, sillä Babyloniassa ja Aasiassa leijonalla oli seitsemän henkeä, josta se on jäänyt perintönä nykyajan Italiaan. Goottien tunnus oli leijona, mutta myös heidän nimensä viittaa sen merkinneen gattia, kissaa (vrt. Gauto, Gauzo, Gozo, Cozo, Kosso, Goza, Gossa). Gootista muodostuu myös sanat juutti ja jätti, sillä g-kirjain ääntyy usein germaanikielissä j:nä. Juuteilta arvatenkin periytyy Tanskan vaakunan yhdeksän elämää kuvaavaa sydäntä. Egyptiläiset palvoivat leijonan tähdistön tähtiä ja voitaisiin kysyä olivatko heidän mytologiansa luotu tähdistöjen mukaan, vai onko mytologioille etsitty niille sopivat tähdistöt. Jälkimmäinen on varmastikin se todennäköisin vaihtoehto. Yhdeksän on päättymättömän elämän kiertokulun luku. Egyptissä tämä luku on ollut leijonan luku, ikuisesti jatkuvan elämän luku. ”Pohjan eukko, keldahattu, Said on yheksän poigoa” kertoo kansanrunokin. Tälle symbolille etsittiin taivaalta sille sopiva tähdistö, joka nimettiin leijonan tähdistöksi. Yhdeksän kirkkainta tähteä muodostavat leijonalle asennon, joka on hyvinkin antanut sfinkseille niille tunnusomaiset piirteet makaavana ja pystypäisenä.

Suomalaisessa mytologiassa hengitys oli suuren hengen tuuli, joka ihmisen ruumiissä liikkuessaan oli ihmisen elämä. Kun henki lakkasi kulkemasta ja ihminen henkäisi viimeisen henkäyksen, myös ihmisen henki poistui viimeisen henkäyksen mukana ruumiista suureen tuuleen, suureen henkeen linnunradaksi öiselle taivaalle. Ilma on hengen vertauskuva Raamatussakin Jumalan puhaltaessa elämän hengen ihmisen sieraimiin. Puhua ja puhaltaa ovatkin samaa sanajuurta, sillä tuuli kuvastaa myös luomisen henkeä eli sanaa. Kalevalassa etsitään syntysanoja aina uutta luodessa ja tuuli hedelmöitti Pohjolan emännänkin. Vaikka yhdeksän henkeä voivat esiintyä vaakunassa yhtä aikaa, normaali elämässä niiden kuvaamaa yhdeksää henkeä ei voi käyttää kuin yhtä kerrallaan, sillä kaikki muut ovat vapaudessa suuressa tuulessa. Tästä tullaan siihen johtopäätökseen, että pitää olla joku tapahtuma, jossa henki vaihtuu.

Symboliikkaa tutkimalla tullaan siihen tulokseen, että tässä tapahtumassa täytyy olla kyse linnusta, sillä lintu oli tässä ilmassa eli hengessä elävä olento, niinpä linnunrata on saanut nimensä tästä joutsenentiestä, joka lukemattomien henkäysten ja nuotioiden savujen virtana yhtyi suuren hengen virraksi, kuin savujuovaksi öiselle taivaalle. Toisaalta tämän hengen täytyi laskeutua maan syvyyksiin, äitimaan kohtuun aina saadessaan siellä uuden ruumiin. Lintu kuoriutuu munasta, joka on maan muotoinen. Näistä syistä linnusta tuli hengen vertauskuva. Tästä luonnon tapahtumasta saa alkunsa feenikslinnun taru. Pohjolan emännän kohdun eli manalan tulimeren kautta feenikslintu eli elämän henki nousee kuolleista uudessa ruumiissa. Tarujen feenikslintu polttaa itsensä ja syntyy tuhkasta uudelleen. Kuten ei elämääkään voi elää kuin yhtä kerrallaan, ei feenikslintuakaan tarujen mukaan voinut olla maan päällä kuin yksi kerrallaan.

Koska muinoin uskottiin tähtiin kirjoitetun kaiken tiedon, löytyy öiseltä taivaaltakin suvantolainen tuonelan virralta. Vainajien viimeiset henkäykset nousivat henkien suureen tuuleen linnunradalle samalla tavoin kuin Väinämöisen kansan kokkona poltetussa laivassa heidän kuninkaansa siirtyi vainajana savupatsaana tummuvalle taivaalle, ylittääkseen laivoineen tämän tuonelan virran, saapuakseen toiseen maailmaan virran toiselle puolelle. Tässä hetkessä, laivan muuttaessa muotoaan aineellisesta aineettomaksi ja laivan kylkilautojen muuttuessa kokon siiviksi, joiden kohistessa tulisessa tuulessa noustessaan korkeuksiin, saattoi kuolemattomuuden voitonriemussa kuninkaansa lähtöä seuraava mies Volgalla nauraa ääneen ja huutaa tuuleen: "Koska hänen Herransa rakastaa häntä, hän lähettää tuulen, joka vie hänet hetkessä pois." Kun kokkolintuna palanut laiva oli siirtynyt savuna taivaalle, se nähtiin kiitävän joutsenen hahmossa öisellä taivaalla linnunradan savujuovassa uuteen elämään. Joutsenen tähdistö kuvaa tätä tuonelan joutsenta ja se sijaitseekin juuri tällä tuonelan virtaa kuvaavalla linnunradalla aivan kuin tuonelan lautturin laiva. Se on Väinämöisen eli suvantolaisen ja savolaisen sekä myös savulaisen tähdistö, sillä linnunradan savujuova oli taivaalla tämä tuonelan virta.

Savulaiset polttivat vainajansa, jolloin samankaltaiset sanat tuli ja tuuli kuuluivat siihen hetkeen, kun vainaja tuli tulisessa tuulessa, palona palaen palasi, saavuttaen savuna savuttaen taivaan uudessa ruumiissaan. Näitä kolmea sanavariaatiota ei voi nykymerkityksessään käsittää merkitykseltään yhteisiksi, mutta laivan hiilloksella nämä miehet tiesivät niiden kaikkien tarkoittavan samaa. Näin Kalevalan manalan tulinen pyörre saa selvityksen, sillä tulisena kohisevasta kokosta kohonnut linnunradan tulinen ja savuinen virta pyöri Pohjantähdessä olevan manalan suuaukon ympärillä kuin tulisen virran verenpunainen pyörre manterettoman maan ympärillä. Niin kuin Kuun sirppi, jonka laiva roihahti tulipalloksi palaen tuhkaksi, mutta syntyen jälleen uudelleen joka kuukausi, samalla tavoin palaa savulainenkin jälleen. ”Tarsilainen poltettihin, Venehessä vaskisessa, Purressa rautapohjassa. Sen kypenet kylvettihin, Peltohon perittömähän, Muahon manterettomahan.” Suomen kielen sanojen etymologia pohjautuu suurelta osin kuurilaiseen kulttuuriin, jossa vainajat poltettiin laivassaan, mutta samankaltainen sanojen kaksoismerkitys löytyy myös englannin kielestä muodossa born, ´syntyä´ ja burn, ´palaa´.

Orfeus muuttui kreikkalaisessa tarustossa Joutsenen tähdistöksi ja Orfeusta ja Väinämöistä yhdistää soittotaito Orfeuksen soittaessa lyyraa ja Väinämöisen kanteletta. Lyyra ja lyriikka ovat etymologialtaan yhteisiä sanoja ja tämä soitto- tai oikeammin laulutaito kuvasi syntysanojen osaamista. Niinpä Orfeus sai manalan voimat pysähtymään soitollaan, mutta saman teki Väinämöinenkin laulaessaan kuoleman voimaa kuvaavan Joukahaisen suohon. Tästä syystä Joutsenen tähdistön vieressä on Lyyran tähdistö, sillä se kuvaa Väinämöisen hallitsemia syntysanoja. Lähistöllä on myös Nuolen tähdistö ja se liittyy tuonelan joutsenen ammuntaan toisaalla Kalevalassa, mutta joutsen ja jousi ovat muutoinkin sekä sanoina että symboleina samasta lähteestä. Kotkan eli kokkolinnun tähdistökin sijaitsee linnunradalla. Pohjantähdessä kokkolintu, käki koivun latvassa on tavallaan toisintoina Joutsenen ja Kotkan tähdistöissä, jotka kiertävät tämän manalan virran suurella pyörteellä. Symboleina kokkolintu, jousi, joutsen, vene ja Pohjantähti ovat sama symboli. Kuoleman lautturin lautta tuonelan virrassa. Joutsen tuonelan virrassa. Jousi mustassa vaakunassa. Joutsenen tähdistö linnunradalla henkien suuressa tuulessa ja Pohjantähti taivaalla manalan virran suurella pyörteellä. Valtava kuoleman virta ja uuden elämän siemen. Savolaisten joutsenen salaisuus on selvääkin selvempi. Juhannuskokot järvien rannoilla koivuineen, Suomen joutsen ja tähdet Suomen leijonavaakunassa ovat savolaisten kulttuurin antama leima Suomelle. Savolainen Juhannus kylpee Pohjolan kesäyössä salaisuuksiaan peittämättä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Mikähän mahtaa olla Tursaansydän merkin alkuperä. Liittyykö jotenkin kalevoihin ja kuurilaisiin?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Aurinkopyörä ja hakaristi ovat ikivanhoja ikuisen elämänkierron symboleita, jotka ovat saaneet alkuperänsä vuodenkierrosta, joka on siis neliosainen. Minä pidän tursaansydäntä näitä vastaavana symbolina ja on mahdollisesti jopa voitu tyylitellä hakarististä.

Jaakko Paavilainen

"Mikähän mahtaa olla Tursaansydän merkin alkuperä. Liittyykö jotenkin kalevoihin?"

Jääkauden lopussa 'suomalaiset' olivat pääosin kalastajia, metsästäjiä, keräilijöitä, mutta etenkin talvella hylkeenpyytäjiä.

On rekonstruoitu yhteiskunta, jonka johdossa olisi ollut vanhempainneuvosto.

Mutta sotilaallisissa asioissa lienee vaikuttanut heimon parhaimmaksi katsottu soturi, 'IKU-TURSO', tarkoittaen 'Vanhaa Mursua', joka oli aikansa 'kuninkaallinen' kunnianimi; niinkuin "kuninkaalliset" silloin käsitettiin.

Mursuja pohjoisessa on ollut; näistä kertovat vanhat pohjoisen kalliomaalaukset ja mursun, eli merihirviön kaato on saattanut olla aikansa miehuuskoe heimon sotapäälliköksi haluavalle kyvykkäimmälle soturille.

Tatuointeja on tehty todistetusti ammoisien aikojen alusta saakka; miksi ei olisi siis kehitelty myös mursun-, eli 'tursaansydäntä' merkittäville sotureille??

Kulttuurinvaihtoa on ollut merkittävissäkin osin Pohjois-Euroopan kansojen välillä kivikaudella (vrt. Englannin Stonehenge ja Suomen megaliittikulttuuri)

Tursaansydän on ikiwanha symboli, jonka nimi jopa on kulkeutunut sukupolvilta nykysukupolvelle; tämä tukee teoriaa IKU-TURSOn tatuoinnista ja sen merkityksestä.

Herra kohvakka hakee edelleen täyssuomalaisia kuninkaallisia...

Tähän minä tarjoan IKU-TURSOa, aikojensa sotapäällikköä, jonka asema ei kuitenkaan ollut perinnöllinen.

Lisää uudisasukkaita on saattanut tulla pronssikauden alussa Viron kautta, jotka toivat uuden termin, 'Calewa', joka tarkoittaa "kirkkaan punaiseen sarkaan (eli guelekseen) pukeutunutta".

Täys-ugrilainen 'suomalais-virolainen' Kalevoiden ensimmäinen dynastia...

Sitten, ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina tuli germaani-invaasio, joka perusti tukikohtansa Varsinais-Suomeen ja Perämeren kaarelle ja syrjäytti ugrilaiset Kalevat.

Näin saarelaisepikkaan sekoittuivat sekä Iku-Turso, alkuperäiset Kalevat, että myöhempi germaaninen dynastia, jota alettiin kutsumaan edeltäjiensä mukaan Kalevoiksi.

Näin minä tulkitsisin kivi-, pronssi-, ja rautakautta, eli esihistoriaamme.

Joachim Seetaucher

Kissa on venäjässä "koška" ja karjalankielessä sitä lähellä oleva "kaši", joten ilmeisesti kyseessä ei todellakaan ole puhtaasti suomalaisugrilainen sana etymologialtaan.

Olen joskus ihmetellyt, että miksi kiinalaisessa kulttuurissa on temppelien ja monien parempiosaisten kotien portilla molemmin puolin leijonapatsaat. Sekin on ikiaikainen kiinalainen traditio. Leijonat suojelevat rakennusta pahoilta hengiltä.

Mutta ongelma on vain siinä, että Kiinassa ei koskaan ole ollut leijonia ...

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Uskonnolliset symbolit levisivät Suomeenkin, vaikka täälläkään leijonaa ei ole. Kissasta on monia muotoja eri kielissä kuten katz, katti, cat jne.

Joachim Seetaucher

Suomalaiset sentään keskiajalla sotivat Euroopassa, jossa leijonat tunnettiin. Olihan niitä käytetty jo ammoin runsaasti mm. gladiaattorien sirkusnäytöksissä.

Mutta Kiina on kaakana eikä se saanut vaikutteita kuin Marco Pololta Euroopasta. Jostain he ovat leijonat kuitenkin keksineet.

Jaakko Paavilainen

"miksi kiinalaisessa kulttuurissa on temppelien ja monien parempiosaisten kotien portilla molemmin puolin leijonapatsaat. Sekin on ikiaikainen kiinalainen traditio. Leijonat suojelevat rakennusta pahoilta hengiltä.
Mutta ongelma on vain siinä, että Kiinassa ei koskaan ole ollut leijonia"

Hyvä havainto...

Toisaalta; miksi Väli- ja Etelä-Amerikoista on löytynyt samalla lailla muinaisia kivisiä kobra -patsaita??

Kobra ei elä natiivina Amerikoissa, vaan Aasiassa...

Leijona on 'kirjoittamattoman historian' alusta saakka merkinnyt kuninkaallisuutta ja käärme viisautta ja tietoutta.

Kaksoiskäärmeestä on meidän aikoihimme periytynyt lääketieteen symboli, joka periytyy taas muinaisesta Babyloniasta...

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Käärme löytyy myös tähtitaivaalta maailmanpylvästä kiertävänä lohikäärmeen tähtikuviona, jota kuvaten se myös on Kalevalassakin manalan portilla makoilemassa. Onkin merkille pantavaa, että tässä lääketieteellisessä symbolissa käärme kietoutuu sauvan ympärille hyvin samaan tapaan kuin sen esikuva taivaalla.

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

"Mutta ongelma on vain siinä, että Kiinassa ei koskaan ole ollut leijonia"

Ei kai siellä ole ollut lohikäärmeitäkään ja niitäkin on joka paikka täynnä.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Juuri näin. Kuten Suomen leijonassakin kyse on vanhoista uskonnollisista symboleista, toteemeista.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #15
Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #18

On arveltu, että tässä nimessä on tapahtunut sekaannus hirven kanssa. Hirvenhän kuuluisi olla jalopeura, jos nyt järjellä ajatellaan. Myös suomalainen kansanrunous käyttää jalopeuraa hirven toisintonimenä. Ongelma nimien vaihtumisen kannalta on nyt se, että myös nimi hirvi esiintyy samaisessa kohdin.

Mahdollisesti sana hirviö on nimen taustalla, jonka eräs muoto voisi olla hirvi. Symbolisesti hiiden hirvi ja leijona vastasivat toisiaan, sillä hirvellä kuvattiin aurinkoa suomalaisessa mytologiassa. Ehkä on puhuttu auringon jumalasta, jolloin erilaisesta kulttuurista tuleva kirkonmies on päätellyt jalopeuran olevankin leijona.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #19

Olen huomioinut, että leijona muinaisissa veistoksissa on joskus myös naarasleijona poiketen tältä osin suomalaisesta leijonavaakunasta. Seemiläisille aurinko olikin feminiininen jumaluus kuvaten manalan valtiatarta. Vaikka aurinko toisaalta oli elämäntuoja, kuitenkin paikallisissa olosuhteissa se toi kuivan ja kuuman kauden, joka poltti vihreyden pois. Tästä syystä aurinko rinnastettiin petoon ja manalan jumaluudeksi, joka toisaalta oli elämäntuoja.

Joachim Seetaucher

Kiinasta on jo ammoin löytynyt dinosaurusten luurankoja, joiden perusteella lohikäärme on rekonstruoitu. Mutta kuinka he ovat tienneet leijonista yhtään mitään?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #16

Japaniin saakka periytyneet leijonat sisältävät saman kuoleman ja uuden syntymän symboliikan kuin muuallakin maailmassa, joten ne ovat luultavimmin yhteisiä. Kulttuurien levinneisyys on ollut myös muinoin hyvvin laajaa ja symbolit levisivät varsin usein kaupankäynnin ohessa. Leijonakoiran arvellaan tulleen assyrialaisista lejonakuvista ja tämä on minunkin mielestäni uskottavin selitys.

"Ulkonäköönsä leijonan ja koiran ominaisuuksia saaneiden leijonakoirien nimet ovat Ah ja Un, ja ne edustavat alkua ja loppua." (Wikipedia) Janus oli vastaava porttien jumala kuvaten uuta ja vanhaa.

Koska leijona oli myös perustuksen symboli, niitä sijoitettiin portinpielien pylväiden kannattajiksi tai tukijoiksi hyvin yleisesti kuvaamaan uutta ja vanhaa. Tälläinen ajatus oli mm. heettiläisillä, mykeneläisillä, assyrialaisilla ja jopa Salomolla Raamatussa.

Jaakko Paavilainen

Hyvä blogi, mutta aiheesta viidenteen...

Aikaisemmassa blogissanne - kuukausi sitten - pohditte muinaisen Kalewan kaupunkivaltion ja 'suomalaisen' kuningassuvun, eli ylipäänsä ugrilaisen kansan osuutta Englantilaisen Kalewan kaupunkivaltion syntymiseen.

Tähän tokaisin:

"Sanan 'Kalewa' käyttö on ollut sattumaa ja näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Aasiassakin sanalla 'Kaleva' on ollut eri merkityksiä. Eli kyseessä on ollut vain sattuma, samankuuloinen sana."

No, viimeaikaisten tutkimusteni perusteella olette ollutkin oikeassa; 'suomensukuisilla' maahanmuuttajilla on ollutkin merkittävä vaikutus tuon englantilaisen kaupunkivaltion syntymähistoriassa.

Tapanani ei ole ollut pyytää anteeksi; toisaalta olla myöntämättä omaa virhettään, saati tietämättömyyttään on historiassa aina käsitelty moukkamaisena.

Yleensä kommentoin asioita, joista tiedän ylivertaisen paljon ja hyvin agressiivisesti; toisaalta suurimpaan osaan keskusteltavista asioista minulla ei ole siten ole mitään kommentoitavaa; kun en niistä tarpeeksi tiedä. - Niinpä moni blogi jääkin minulta väliin.

Mutta tässä Englannin 'Kalewan kaupunkivaltio' -asiassa olin väärässä ja te blogistina olitte oikeassa.

Siitä - ja aikaisemmista kommenteistani - nöyrä anteeksipyyntömme.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Oikeastaan en tarkoittanut silloin että etniset suomalaiset ovat perustaneet Calewan kaupungin, vaan että nimellä ja heidän kulttuurillaan oli yhteys myös suomalaiseen kulttuuriin.

Välillä olen minä väärässä, välillä joku toinen ja erehtyminen on inhimmillistä. No hard feelings.

Jaakko Paavilainen

No, näinhän se menee.

"Viisas oppii virheestä, hölmö ei vahingostakaan."

Petteri Hiienkoski

Suomen leijonavaakuna on kristillistä perua. Historiallisesti sen juuret ovat ajalta, jolloin uskonpuhdistus levisi tähänkin maailmankolkkaan.

Leijona on todellakin tuo Raamatussa, jo Vanhassa Testamentissa mainittu Juudan Leijona ja niinpä leijona viittaa kuninkuuteen, kuten blogisti taisi todetakin. Kruunuhan leijonalla on päässäänkin.

Kristillisen tulkinnan mukaan Juudan Leijona viittaa kuitenkin tulevaan (nyt jo tulleeseen) Messias- eli Kristus-kuninkaaseen (Ilm. 5:5), jonka kuninkuus ei kuitenkaan ole tästä maailmasta. Tunnemme hänet myös Kuningasten Kuninkaana. Nasaretin Jeesuksen messiaanisuuden torjuneille juutalaisille, jotka odottivat maallista kuningasta, Juudan leijonakin symboloi vain maallista kuningasta, mikä liittyy siihen, etteivät he tunnistaneet ja tunnustaneet Nasaretin miestä luvatuksi Kristukseksi.

Suomen leijonan kädessä oleva kaksiteräinen miekka symboloi todellakin sanaa, kuten blogisti myös mainitsi, muttei mitä tahansa sanaa, vaan Jumalan sanaa (vrt. Hepr. 4:12), joka on Pyhän Hengen miekka (Ef. 6:17). Jumalan sana taas on totuus (Joh. 17:17, Ps. 119:160), joten miekan voi sanoa symboloivan myös totuutta.

Vanhassa liitossa Jumalan sanaa kutsuttiin myös laiksi laajassa merkityksessä (käsittäen myös evankeliumin), joten miekan voi sanoa kuvaavan myös lakia. Toisaalta miekka symboloi myös yhteiskunnallista lakia, joka taas perustuu Jumalan kymmenen käskyn lakiin eli lakiin kapeassa merkityksessä.

Kristillisen tulkinnan mukaan haarniskointi miekkakädessä symboloi vanhurskautta (Ef. 6:17), joka tulee uskosta Juudan Leijona-Kuninkaaseen, tai myös laajemmin uskoa tähän Leijona-Kuninkaaseen ja tämän uskon hedelmänä seuraavaa rakkautta (1. Tess. 5:8).

Puhtaasti yhteiskunnallisessa merkityksessä haarniskoitu käsivarsi miekkoineen symboloi yksinkertaisesti valtion suvereenia oikeutta pakkovallan käyttöön. Yhteiskunnallisesti lakia puolustavat ja ylläpitävät poliisi ja puolustusvoimat, joiden omistakin vaakunoista tämä muodossa tai toisessa löytyy.

Kun leijonan kädessä oleva suora miekka symboloi totuutta ja suoruutta, leijonan jalkojensa alle polkema käyrä miekka symboloi vastaavasti vääryyttä ja valhetta, toisin sanoen Jumalan sanan vastaista oppia. Historiallisesti tämä on viittaus turkkilaisiin, jotka harjoittivat miekkalähetystä ja levittivät harhaoppia, joka kielsi Juudan Leijonan. Tämän perusteella suora miekka on yleensä liitetty läntiseen ja käyrä sapeli itäiseen kulttuuripiiriin (vrt. Karjalan vaakuna).

Vaakunan punainen pohjaväri symboloi majesteettisuutta. Kristillisen tulkinnan mukaan se viittaa toisaalta Juudan Leijonan kuninkuuteen, toisaalta muistuttaa tämä vuodattamasta sovintoverestä.

Ruusukkeet viittaavat uskonpuhdistukseen, joka kirkastaa ja kaunistaa Juudan Leijonaa. Yksittäisenä tällainen ruusuke löydetään Luther-sinetistä (http://www.angelfire.com/hero/luther/lutherin_sine...), johon uskonpuhdistaja tiivisti teologiansa, kristillisen opin. Ruusukkeiden lukumäärän, yhdeksän, merkitys on edelleen arvoitus.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Kristillinen aika alkoi vasta Jeesuksen kuoltua, mutta symboliikka on jo vanhatestamentillinen. Voitaisiin puhua ennemminkin raamatullisesta näkökulmasta, jossa leijona merkitsee kuninkuutta, mutta ei pelkästään Kristusta, vaan myös kuoleman, tuhon ja manalan valtiasta. Leijonalla on nämä kahdet kasvot myös raamatullisessa symboliikassa. Kristillisen ja pakanallisen symboliikan elementit ovat samat, mutta näkökulma on erilainen, sillä kristinuskossa käsitetään luonnon symboliikka kuvaukseksi Luojastaan, eikä ihmisen saavutettavissa olevaksi jumaluudeksi.

Yhdeksän lukuarvona on vanhaa pakanallista perua ja samat yhdeksän löytyvät myös Tanskan leijonavaakunasta, eikä tämä lukuarvo ole sattumaa. Se on tullut suomalaisille luultavimmin gooteilta. Kalevalassa esiintyy vanhempaakin suomalaista muotoa, jossa pyhä lukuarvo on seitsemän. Paavali kylläkin mainitsee yhdeksän Pyhän Hengen armolahjaa, mutta kristillisin perustein lukuarvo yhdeksän liitettynä vaakunaleijonaan on pakanuutta heikommin perusteltavissa. Säilyneessä sananlaskussakin ne tarkoittavat kissan yhdeksää elämää. Egyptin leijonan ohella lukuarvo yhdeksän tunnettiin kreetalaisella maaäidillä Rhealla (vrt. Freija, ´rouva´), jolla oli yhdeksän aseistautunutta tanssijaa, joita kutsuttiin nimellä Curetes. Tämä Curetes oli uskonnollinen heimonimi ja hyvin tunnettu kulttuuri, joka levisi Pohjolaankin. Tällä nimellä kutsuttiin myös Balttian suomalaisia heimoja.

Ruusuke merkitsi pakanallisessa symboliikassa tulipunaisena hehkuvaa uutta auringonnousua (vrt. etymologia: red), uutta elämää. Ruusun etymologiaa tarkastellen tämän uskonnollisen symbolin mukaan luultavasti nimettiin rodanilaiset, sillä sanana ne ovat pitkälti samoja. Rodanilaiset puolestaan tunnettiin Egeanmerellä ja myös Raamatussa. Ruusuke jäi mm. Tudor-suvun tunnukseksi.

Katolilaisuus omaksui pakanallisen symboliikan osaksi uskontoaan, joten tästä syystä ei voida puhua pelkästään kristillisestä symboliikasta katolilaisuudesta puhuttaessa.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Tekstissä on niin paljon tietoa, että ajatuksia herää hirveän paljon.

"Jos huomaamme kasvun maan päällä olevan rajua, eli erittäin voimallisella tavalla tapahtuvaa, voimme lisätä sumerilaisen etuliitteen ur. Voimallista petoa tai soturia kuvaava sana on sumerissa on ur. Ur merkitsi sumerissa myös voimakasta hallintokaupunkia. Ur oli sumerissa yleensä etuliite oman tyyppinsä vahvimmalle, mutta myös kreikan- ja suomen kielen uros ovat samaa perua.

Viikinkiriimuissahan on Uruz ja vastaa kirjaita U. Muistaakseni siihen käytetty symboli tarkoittaa alkuhärkää ja siten on viittaus maskuliinisuuteen. Pojasta tulee mies tapettuaan alkuhärän.

"suuri´ ja ´kohtu´ ja gallu ´Manalan demoni´ kumpikin johtavat samaan päätelmään manalan pedosta. Hebrean kalev ´koira´ merkitsee myöskin vahvaa. Koira oli siis sumerissa ur ja hebreassa kalev, koska niihin liitettiin käsitys suuresta lisääntymisestä, voiman merkitessä hedelmällisyyden voimaa, eikä sellaista raakaa voimaa kuin nykyisin"

Minulle on jonkinlaiseksi pakkomielteeksi muodostunut kansanrunoissa ja kalevalassakin esiintyvä musta (musti) koira, jolle ollaan syöttämässä milloin kylän noitia ja vihollisia. Erityisesti ihmettelen viittausta siihen, että se jää perinnöksi isältä pojalle.

Egyptissä tämä luku on ollut leijonan luku, ikuisesti jatkuvan elämän luku. ”Pohjan eukko, keldahattu, Said on yheksän poigoa” kertoo kansanrunokin.

Mutta eikös akka saanut kymmenen lasta? Kymmenes oli tyttö?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Tuo riimujen uruz on minunkin mielestäni selvä viittaus urokseen (vrt. kreikan kouros ´nuori mies´, kore ´nuori nainen´). Musta koira taas esiintyy Odinin myytissäkin. Tämä musta koira kuvaa poltettua vanhaa elämää, kaskea maanviljelyskulttuurissa ja ehkäpä samalla mustaa savuakin. Se on vanhan kuoleman symboli, jonka toisintoja ovat Garm ja Fenrir. Ymmärrän tuon perinnöksi jäämisen liittyvän ikuiseen kuolemisen ja uudelleen syntymisen kiertokulkuun.

http://tkohvakka.blogspot.fi/2013/01/lathu-laukar-...

Pohjan akalla on eri versioiden mukaan eri lukumäärä poikia kolmesta kahteentoista. Nämä lukuarvot periyryvät varmastikin kulttuurieroista, vaikka jumaluus sinänsä oli yhteinen. Ilmeisesti poikien lukumäärä oli merkittävämpi kuin tyttöjen.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Entäpä suomalaismytologian sielulintu?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #23

Sielulinnun perusajatushan on melko täsmällisesti sama kuin kokkolinnussakin ja pidän sitä toisintona siitä. Jo muinaiset suomalaiset erottivat sielun ja hengen toisistaan, sillä unessa nukkuja oli matkalla toisessa maailmassa, mutta silti ulkopuoliset näkivät nukkujan hengittävän ja olevan elossa. Henki poistui ihmisestä viimeisessä henkäyksessä, mutta sielu jäi ruumiiseen ja poistui vasta myöhemmin. Päättelenkin, että myös polttohautajaisissa uskottiin sielun nousevan kokkolinnun viemänä taivaalle.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula Vastaus kommenttiin #24

Sama uskomus siis muinaisilla egyptiläisillä ja suomalaisilla. Olivatko merikansat siis suomensukuisia? Tarkoitan niitä jotka hyökkäsivät egyptiin faarao Ramseksen aikana.
Oppivatko kansat toisiltaan?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #25

En usko että merikansat olivat suomensukuisia, vaikkakin merikansat olivat sekakansoja, joten ei pieni osuus ole poissuljettua. R1b-isälinjan osuus on mielestäni merkittävä, etenkin hallitsevana luokkana näissä merikansoissa. Joidenkin geenitestien (epävärma tarkkkuus) mukaan jotkin faaraotkin olivat luultavasti tätä linjaa. Tähän viittaa tutkimuksieni mukaan hyvin moni seikka nimistössä ja kulttuurissakin, mutta liian pitkä käsiteltäväksi tässä. Uskon heidän välittäneen tätä kulttuuria suomalaisille ainakin jossain määrin. Suuri osa oli merikansoista romaanisia kansoja.

Tässä on mielestäni kyseessä kulttuuri, joka on levinnyt myös suomalaisille ja tätä kulttuuria nimitän juuri kuurilaisuudeksi. Kuurilaisuudessa juuri tämä linnun esiintyminen on erittäin keskeinen asia, kuten merikansoilla kurjen/haikaran esiintyminen taiteessa.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula Vastaus kommenttiin #26

Sardit, sikulit, sikaanit,mykenelaiset ja filistelialaiset? Olivatko näitä merikansoja?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #27

Varmastikin kaikki jossain määrin, mutta filistealaiset olivat varmastikin juuri heitä puhtaimillaan... sotaisia merikansoja. Juuri filistealaisilla oli tuo kurki ja haikara todella usein kuvattu symboli. Filistealaisten toinen kutsumanimi olikin kreetit eli kureetit. Gaza oli vanhemmalta nimeltään Minoah, eli voitaisiin puhua samasta kulttuurista kuin minolaiset.

Keltit nostivat hiuksensa pystyyn kalkkimaalilla ja filistealaisilla näytti olleen taiteen perusteella samanlainen tyyli, joskaan en ole varma onko kyseessä kampaus vaiko jonkinlainen päähine, joka matkii tuota kampaustyyliä. Epäilen että kyseessä on R1b-isälinjan väestöä, sillä tästä kielii myös filistealaisten suureksi kuvailtu koko.

Osa haudoista myös Foinikiassa oli polttohautoja, joten ehkä he ovat olleet juuri näitä kreettejä, sillä seemiläiset tietääkseni hautasivat vainajansa. Kreetithän toivat kehittyneen kauppamerenkulun seemiläisille ja vaikuttaa siltä, että kreeteillä oli alussa monopoli siihen.

Lisäksi kreetit tunnettiin kuninkaan henkivartijoina, joka jatkui R1b-isälinjan toimialana Bysanttiin asti. Bysantin vartiasopimuksissa oli myös suomalaistyyppisiä nimiä.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula Vastaus kommenttiin #28

Filistealaisten asuinpaikoista on löydetty paljon sianluita ja mykeneläista keramiikkaa. Olivatko filistealaiset siis esikreikkalaisia? Hehän palvoivat mm.Dagonia. Dagon eli Poseidon.
Kreikassahan myös sianlihan syönti oli yleistä, mutta ei Palestiinan seemiläisellä väestöllä yleensä.
Käyttikö Goljatkin mykeneläistä pronssihaarniskaa taistellessaan Davidia vastaan?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #29

Sigtunan eräs kirjoitusmuoto Situne, antaa uskoa, että sitonit saivat mahdollisesti kutsumanimensä pääkaupunkinsa mukaan. Sitonit olivat luultavasti suomalaisia heimoja. Onkin kiinnostava kysymys onko Situne-nimenannolla uskonnollinen yhteys Siidoniin, Foinikian suureen kauppakaupunkiin?

Foinikialaisiahan kutsuttiin myös siidonilaisiksi, koska Siidon oli muinoin merkittävin Foinikian kaupunki. Kreettien ja foinikialaisten jumalan Daagonin nimi on merkinnyt myös viljaa (vilja ja kala kumpikin on merkinnyt suurilukuisuutta eli hedelmällisyyttä, hebrean dag merkitsi kalaa) ja foinikialainen Sanchuniathon sanookin Daagonin olevan sama nimi kuin kreikkalainen viljaa merkitsevä sana siton. Näin Siidonin nimi merkitsi viljaa ja Roslagenin, jonka lähistölle sitonit sijoitettiin, vaakunassa onkin kuvaavasti Carta Marinassa viljantähkät.

Filistealaisten haarniskatyyli oli samanlainen kuin Egeanmerellä. Kreikka on varmasti saanut nimensä samalla tavoin kuin Kreetakin, jossa Curete on muuttunut muotoon Crete. Kreikka on varmastikin nimetty samalla tavoin kuurilaisen kulttuurin mukaan. Epäilen, että nykyisillä pohjoisemmilla eurooppalaisilla on läheisemmät geneettiset suhteet filistealaisiin kuin nykykreikkalaisilla, jotka ovat käsittääkseni joonialaisia.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula Vastaus kommenttiin #30

Muistaakseni nykykreikkalaisten geeneistä 40% on läntistä ja 60% on
itäistä perua.
Mykeneläisissä kuiluhaudoissa olevat luurangot kuuluivat selkeästi isokokoisille ja roteville ihmisille. Viitannee pohjois-eurooppaan.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #31

Italia, Espanja ja Porugali ovat varmastikin alkuperältään Egeanmeren kansoja ja ovat geneettisesti hyvin sekalaista väkeä, jossa poikkeuksen tekee N- ja R1a- ja I-isälinjat, joita heissä ei juurikaan ole. Osittain tästäkin syystä uskon ettei suomalaiset ole olleet Egeanmerellä kovin suuressa määrin. Turkissa, etenkin itäosissa ja Pohjois-Iranissa suomalaista N-isälinjaa on jo huomattava määrä.

Käyttäjän pekki kuva
Veikko Pekki

Suomen kuningaskunta suuren Kaleva I:n johdolla oli Euroopan mahtavin ja tästä kuningashuoneesta polveutuvat alunperin kaikki suuret eurooppalaiset kuningassuvut.

Suomen vaakunassa (luonnosteltu nykyasuunsa 1500-luvulla) Juudan Leijona, Kristus, kädessään kaksiteräinen Jumalan Sanan miekka ja muassaan ympärillään kaikki seurakunnan yhdeksän armolahjaa, polkee jalkoihinsa vihollisen ja väärän uskonnon käyrän sapelin. Suustaan häneltä lähtee tulen liekki, jolla Hän on tuhoava antikristuksen ja hänen joukkonsa ihmiskäden koskematta.

Tämä kaikki on suoraan Raamatusta, siihen on turha vanhoja pakanakulttureita sekoittaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset