Timo Kohvakka Tutkimusmatkalla heimoni historiaan ja tulevaisuuteen

Ros, Goog ja Maagog 2/2

Tämä on jatkoa edelliseen bloggaukseen suomenheimoisten historiallisia nimiä käsittelevään aiheeseen.

Ros oli vain yksi kutsumanimi suomenheimoisten maasta, sillä jo ennen ajanlaskun alkua juutalaiset kutsuivat Riemuvuosien Kirjassaan tätä samaa maata nimillä Googin maakunta ja Maagog. (Tuomas Leväsen käännös, suluissa minun lisäämäni selvennös). ”Ja Jaafetille tuli kolmas osa, Tina-joen (Tonava) tuolta puolelta pohjoiseen sen vesien laskupaikoille, ja se laajenee koilliseen koko Googin maakuntaan, ja koko maahan siitä itään." "Ja ensimmäinen osa tuli Goomerille (keltit ja germaanit) Tina-joen pohjoispuolelta itään; ja pohjoisessa tuli Maagogille kaikki pohjoisen sisäosat kunnes se saavuttaa Me’atin meren."

Rosit olivat Googin ja Maagogin yläluokka ja tunnetut bulgaarien keskuudessa. Bulgariaan saapui kerran outo mies, pelottava metsäläinen, josta Bulgarian kuningas tahtoi saada selvyyden. Ibn Fadlan kertoo Visumaan asukkaiden vastauksesta tiedusteluun tästä miehestä. "Hän on peräisin Gogin ja Magogin maasta, joka on meidän maastamme kolmen kuukauden (edestakaisen) matkan päässä. He (Gogin ja Magogin maan asukkaat) ovat alastomia - meidän ja heidän välillään on meri, he asuvat  sen vastarannalla; he ovat eläinten kaltaisia ja paritteleat eläiten lailla." (Ibn Fadlan) Lennart Meren mukaan Visumaa oli Viro, koska se esiintyi Arvamaan (Järvamaa) yhteydessä. Kuitenkin Veikselin eräs nimimuoto oli Visula (Vis/Vist/Vick vastaavat sanoja Uis/Uist/Uisk) ja Visumaan yhteys Arvamaahan olisi näinkin selitettävissä. Vienan Karjala ja permiläiset sijaitset Veikseliltä matkan päässä, joka hyvinkin kestää edestakaisin kolme kuukautta. Visumaa ja Arvamaa olisivat tarkoittaneet siis Baltiaa. Ibn Fadlan jatkaa Visumaan asukkaiden kuvauksella Googin ja Maagogin asukkaiden harppuunoilla suorittamasta valaanpyynnistä, joka on Vienan kalliopiirrosten suosikkiaihe harppuunoineen.

Myös toinen historoitsija Jaguit toteaa saman puhuessaan Visumaasta "Gogin ja Magogin kansa elää heistä noin kolmikuisen matkan päässä ja heidän välissään tuntuu olevan meri." Puhuttaessa Googin ja Maagogin maasta, ainoastaan Itämeri voi tulla kyseeseen ja Veiksel voidaan käsittää olleen Karjalan kannaksen vastarannalla. Historoitsijat esittävät Hopeanvalkean sivuilla muitakin kuvauksia esineistöstä (mm. emalihelmet), jotka ovat myöhemmin todennettu arkeologisilla löydöillä kuuluneen itämerensuomalaiseen kulttuuriin. Alastomuus ja parittelu voisivat viitata uskonnolliseen juhlaan, jollaisia seuraamassa historoitsijat kuvauksiensa mukaan ovat olleet. Kuitenkin pitäen mielessämme kertomukset ruseista, ei esim. Ibn Fadlanin mukaan seksuaalisuus ei ollut ruseillekaan millään tavalla tabu ja sitä harjoitettiin aivan avoimesti eli eläimellisesti. 

Maantieteellisesti ja kulttuurillisesti Ros, Goog ja Maagog ovat siis yhtä, mutta myös nimille Ros ja Goog on löydettävissä yhteinen uskonnollinen nimittäjä. Skandinaaveille ros tarkoitti ratsua, joksi laivaa kutsuttiin tabusyistä. Heidän uskonnollisessa maailmankuvassaan ratsu vei vainajat valhallaan, tuonpuoleiseen. Itämerensuomalaisilla tätä samaa tuonelanlautturin virkaa toimitti kokkolintu, sielulintu. Samalla tavoin kuin ratsu oli skandinaaveille laiva, itämerensuomalaisille vastaavasti laiva oli kokkolintu. Tällöin laivan sivulaidat kuvasivat siipisulkia ja kokka (vrt. kogg ´hansalaiva´) kokkolinnun päätä. Tästä syystä laiva ja vene kuuluvat poltettavaksi kokossa, sillä sen tulesta kokkolintu nousi siivilleen. Näin laiva kuvasi tuonelanlauttaa sekä skandinaaveilla että itämerensuomalaisilla. Suomenheimoiset käyttivät jokia kauppateinään, joten on ymmärrettävää miksi he näkivät myös vainajan menevän jokea pitkin laivallaan tuonpuoleiseen. Koska lintu oli toisaalta laiva, vainajan laivan (siis kokkolinnun) kulkema tuonelanjoki taivaalla sai nimen linnunrata. Laiva kuvasi kaksipäistä kokkolintua siten, että perä kuvasi menneisyyteen katsovaa päätä ja keula tulevaisuuteen. Tälläinen laiva/kaksipäinen kokkolintu aihe, jossa maston tilalla oli elämänpuu on tuttu aihe mm. vepsäläisten ja karjalaisten käsitöissä.

Nykyinen Venäjän kotka syntyi tästä ikivanhasta aiheesta. Slaavien pääjumala olikin Perun, joka kuvattiin maailmanpuun latvassa istuvaksi kotkaksi eli kokkolinnuksi. Sen istuinpuuna oli kuitenkin tammi, josta voidaan päätellä kyseessä olleen etelämpää tulleen variaation. Pohjolassa kokkolinnun istuinpuu oli koivu. Koivu on puu, jonka oksat osoittavat taivaalle ja tästä syystä itämerensuomalaiset uskoivat koivun uskoivat koivun olevan elämän puuna tie taivaan keskipisteeseen, kun taas kuusen, jonka oksat osoittavat maahan, he uskoivat olevan tien manalaan. Toisaalta koivu oli kaskikulttuurissa uuden elämän puu. Goog on käen nimivariaatio ja Ros ja Goog olivat kumpikin jumaluuksia, jotka veivät tulessa vainajan uuteen elämään. Historiasta tuttuun tapaan edelleen tänä päivänäkin käki ja koivut kuuluvat Juhannukseen, suureen tulen kokkojuhlaan. Uuden elämän juhlaan, ikuisen elämän häihin eli hautajaisiin.

"Kun tuli päivä, jolloin kuollut ja hänen orjattarensa oli määrä polttaa, menin joen rantaan paikalle, jossa vainajan laiva oli. Se oli vedetty maihin ja maahan oli isketty pystyyn neljä koivupaalua. Niiden ympäri oli lisäksi tehty ikään kuin suuret puusillat. Sitten laiva vedettiin näille puutelineille. Ihmiset alkoivat kulkea sinne tänne puhuen kieltä, jota en ymmärtänyt. (...) Tämän jälkeen lähin sukulainen meni kuolleen luo, otti puunkappaleen ja sytytti sen tuleen. Sitten hän kulki takaperin niska laivaa ja kasvot kansaa kohti. Toisessa kädessään hänellä oli palava puunkappale, ja toista hän piti sukupuolielintensä edessä. Hän oli ilkosen alasti. Kun hän oli laskeutunut laivasta, hän sytytti laivan alla olevat puut, jotka oli tuotu sinne sen jälkeen, kun surmattu orjatar oli pantu herransa viereen. Sitten väki toi sytykkeitä ja lisää polttopuita. Kaikilla oli kädessään palava puusoihtu. He heittivät soihdut laivan alla olevien puiden päälle, niin että ne syttyivät ja tuli tarttui laivaan, siinä olevaan majaan, mieheen ja hänen orjattareensa ja kaikkeen mitä laivassa oli. Silloin alkoi puhaltaa tuima ja ankara tuuli, niin että tulenlieskat kohosivat yhä korkeammalle ja laiva alkoi roihuta ilmiliekeissä.

Vieressäni seisoi eräs rusilaismies, ja kuulin hänen puhuvan mukanani olevan tulkin kanssa. Kysyin tulkilta, mitä mies oli hänelle puhunut. Hän kertoi miehen sanoneen: "Te arabialaiset olette tyhmiä..."  Kysyin: "Kuinka niin?" Hän vastasi: "Te otatte kaikkein rakastetuimman ja arvostetuimman ihmisen ja heitätte hänet hautaan, jossa hyönteiset ja madot syövät hänet. Me sen sijaan poltamme vainajamme yhdessä silmänräpäyksessä, niin että hän pääsee hetkessä paratiisiin." Ja rusi päästi hillittömän naurun. Kun tiedustelin häneltä vielä tästä asiasta, hän sanoi: "Koska hänen Herransa rakasti häntä, hän lähetti tuulen, joka vei hänet hetkessä pois." - Eikä todella kulunut kuin hetki, kun laiva, puut ja orjatar ja hänen herransa olivat muuttuneet tuhkaksi ja tomuksi.

Sen jälkeen he loivat joen rannalle, paikalle, jossa laiva oli ollut, pyöreän kummun. Sen keskelle pystytettiin suuri koivupaalu. Sitten he kaiversivat siihen sekä miehen että rusien kuninkaan nimet ja lähtivät pois." (Ibn Fadlan)

Rusien kummulle pystytetty koivupaalu oli käen istuinpuu ja kumpu oli vertauskuva Pohjolan vuoresta, jonka laella paloi Pohjantähti, maailmanpyörän napa. Koivupaalu oli vertauskuva tulessa syntyvästä uudesta versosta, saaden esikuvansa kaskimaille ensimmäisenä nousevista koivuista jotka, kuten jo aiemmin todettiin, uskottiin olevan tie taivaalle. Vainajien viimeiset henkäykset nousivat henkien suureen tuuleen linnunradalle samalla tavoin kuin Väinämöisen (vrt. Väinä, Viena ja Venäjä) kansan kokkona poltetussa laivassa heidän kuninkaansa siirtyi vainajana savupatsaana tummuvalle taivaalle, ylittääkseen laivoineen tämän tuonelan virran, saapuakseen toiseen maailmaan virran toiselle puolelle. Tässä hetkessä, laivan muuttaessa muotoaan aineellisesta aineettomaksi ja laivan kylkilautojen muuttuessa kokon siiviksi, joiden kohistessa tulisessa tuulessa noustessaan korkeuksiin, saattoi kuolemattomuuden voitonriemussa kuninkaansa lähtöä seuraava mies Volgalla nauraa ääneen ja huutaa tuuleen: "Koska hänen Herransa rakastaa häntä, hän lähettää tuulen, joka vie hänet hetkessä pois." Kun kokkolintuna palanut laiva oli siirtynyt savuna taivaalle, se nähtiin kiitävän joutsenen hahmossa öisellä taivaalla linnunradan savujuovassa uuteen elämään. Joutsenen tähdistö kuvaa tätä tuonelan joutsenta sen sijaitessa juuri tällä tuonelan virtaa kuvaavalla linnunradalla aivan kuin tuonelan lautturin laiva. Sen tähdistön alla on Rosin, Googin ja Maagogin kansa asunut ikiajoista asti.

Varmasti monet tietävät että Googin ja Maagogin kansoille löytyvän Raamatusta ennustuksen. Usein halutaan nähdä Googissa ja Maagogissa olevan kyseessä Venäjän, vaikka tarkalleen ottaen kyseessä ovat suomenheimoiset kansat. "Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Googia vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tulen sinun tykösi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Minä kuljetan sinua, talutan sinua, nostatan sinut pohjan periltä ja annan sinun hyökätä Israelin vuorille.” (Hes.39:1-2) Tämän kohdan alku voitaisiin kääntää myös muotoon: "Katso, minä tulen sinun tykösi, Goog, sinä Mesekin ja Tuubalin ruhtinaiden päämies." Tässä käytetty sana ros merkitsee hebrean kielessä päämiestä, mutta se onkin käännetty maan nimeksi Roos, joka on toisaalta hyvin ymmärrettävää. Koskapa Ros, Goog ja Maagog olivat muinoin samaa kansaa merkitseviä nimiä, on oletettu sanan ros merkinneen tässä kohtaa Rosia. Rosit, joiden mukaan Venäjä nimettiin, olivat hallitseva yläluokka, joten he olivat tästä näkökulmasta katsoen kansansa päämiehiä.

Tarkemmin katsottaessa edellä mainittu kohta kokonaisuudessaan ei sovi pelkästään merkitsemään Venäjän kansaa, kuten se yleensä haluttaisiin tulkita. Josephus Flavius kertoo Tuubalin olevan sama kansa kuin iberit eli romaaniset heimot, joista italialaiset ja espanjalaiset pitkälti koostuvat. Mesek puolestaan oli Egeanmeren pitkälti Turkin puoleisia kansoja. Siihen aikaan kun Hesekiel eli, myös sekä romaanisilla että Egeanmeren kansoilla oli jumalanaan eli päämiehenään kokkolintu eli Gog. Rooman perustajien kerrottiin löytyneen luolasta ja myöhemmin tämä myyteiksi uskottu lupercal-luola todellakin löytyi ja sen värikkäästi mosaiikein koristellun kupolikaton keskellä (taivaankannen keskipiste) sijaitsee valkoinen kotka, kokkolintu, joka on hyvin tunnettu Rooman kotkana. Kirkkojen kupolien kukko on tätä vanhaa perua.

Kureettien, kuurilaisten ja karialaisten ulkoiset tavat laivoilla liikkuneine hallintomiehineen ja uskonnollisine kokkolintuineen ovat samaa Egeanmerellä jostain 1500 ekr. tunnettua juurta. Turkin puoleisen Egeanmeren kansat ja Rooman perustajat kutsuivat itseään carialaisiksi ja kureeteiksi. Roomalaisten comitia curiata eli kuurilaisten/kureettien komitea oli kansankokous, jossa päätettiin yhteisistä asioista. Kuningas ei ollut tässä hallintomallissa itsevaltias, vaan alistettu tälle curioiden edustamalle kansanvallalle. Tälle hallintomallille ja sen valtaapitäville alistuneita kutsuttiin karialaisiksi, kuurilaisiksi ja kureeteiksi, niin suomenheimoisten kuin roomalaistenkin keskuudessa. Comitia curiataa vastasi vetse-kansankokous Novgorodissa. Kuurilaisuus oli tunnettua myös Euroopassa, jossa parlamenttiä edeltänyt 1400-luvulle käytössä ollut Curia Regis, ´kuninkaan neuvosto´, oli rusien uskollista kaartia vastaava kuninkaan seurue.

Googin maakunta ja Maagog ovat kuitenkin vielä eri asia, kuin Googia palvoneet kansat tai tälle hallintomallille alistuneet kansat. Vaikka Goog oli Välimerenkin kansojen kuningas eli jumaluus, maantieteellisesti Goog sijaitsi kuitenkin äärimmäisessä Pohjolassa Pohjantähden alla. Israelin olemassaolon aikaan pohjantähtenä ei ollut nykyinen Pohjantähti, sillä maapallon akseli muuttaa asentoaan ja maalla oli Israelin kansan elinajan kaksoisnapatähti 1500 - 500 ekr. Toinen näistä tähdistä on Perkeus ja toinen on Kochab, Pienen Karhun toiseksi kirkkain tähti, joka oli napatähti n. 1100 ekr. Kochabin nimen samankaltaisuus Googin kanssa tuskin on sattumaa. Hebrean kielessä kochba on ´tähti´, joka on selvästi kochab-sanan variaatio. Sen aikaisen pohjantähden nimi oli siis Tähti. Tähden merkitys ihmisten elämään on johdattaminen, aivan kuten messiaan tai profeetankin. Tähdistä lukivat tiensä niin merimiehet, karavaanit kuin myöskin papit, velhot ja kuninkaat. Merkittävin tähti tähtäämisessä eli suunnistamisessa on pohjantähti. Se on ainut tähti, joka pysyy paikallaan ollen ainut kiintopiste taivaalla. Se on tähtien tähti, jonka ympäri koko taivaankansi pyörii. Kun tiedät missä on pohjoinen, tiedät missä on etelä, itä ja länsi. Kokhab oli suunnannäyttäjä ja johtotähti. Se oli ylin tähdistä, taivaannapa ja siksi sen nimi oli Tähti. Se oli myös ylin jumala.

Maailmanpuun latva sijaitsi Pohjolassa ja tätä elämänpuuta ja sen latvan kokkolintua palvottiin Assyriassakin pääjumalana nimellä Anshur/Assur, ´taivaan akseli´, josta Assyriakin sai nimensä. Egyptin pyramiditkin olivat suunnattu tarkasti pohjoiseen ja pyramidien suuntaukset eroavat nykyisestä pohjoisesta kulloisenkin maapallon akselin kallistumiskulman ja pohjantähden mukaan. Vanhemmat ovat suunnattu Lohikäärmeen kuviossa olevan Thubanin mukaan, nuoremmat Pienen Karhun Kochabin mukaan. Faaraoiden uskottiin kansansa päämiehinä matkaavan kuoltuaan maailmankaikkeuden ylimmälle paikalle pohjantähteen ja tästä syystä hautakammion käytävä oli suunnattu tarkasti kohti pohjantähteä. Horus oli kokkolintua vastaava taivaan jumala Egyptissä ja faaraon katsottiin edustavan Horusta maan päällä. Raamatun kuninkaan Googin alamaiset laajimmillaan tarkoittavat siis varsin laajaa ihmisjoukkoa Jäämereltä Välimerelle. Kokkolintu on erittäin tunnettu ja pitkät perinteet omaava valtiaiden ja valtioiden symboli tähän päivään saakka idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Kansojen kasvot olivat käännetty kohti myyttistä Pohjolan jumalaa niin Kaksoisvirtain maassa, Egyptissä, Kreikassa, Roomassa kuin Pohjolassakin. Goog oli kaikkien pakanakansojen ylijumala.

Varsin monessa mytologiassa maailman uskotaan loppuvan suureen sotaan. Skandinaavinen Ragnarök, jumalten sota, on sota jossa kaikki jumalat, eli kaikki luonnonvoimien hallitsijat, kokoontuvat yhteen sotaan ja tuohavat toisensa. Tästä sodasta ja tuhosta versoo kuitenkin uusi elämä. Maailman kehityksen on uskottu noudattavan samaa kaavaa, kuin luonnon kiertokulunkin, jota kokkolinnun symboliikka kuvaa. Ensin on uusi verso, joka versoo uusia versoja. Syntyy yhä uusia ja uusia varsia, kunnes kaikki on kasvanut täyteen mittaan ja kukoistukseen. Sitten koko maailman versot kootaan yhteen kokkoon ja ne poltetaan kokossa. Tästä kokkolinnun tulesta versoo uusi elämä. Kokkolintu oli kaikkein ylin jumala, jolla oli valta kuoleman yli ja joka jäi eloon muun maailman kuollessa. Näin monesta tulee yksi ja tästä syystä Yhdysvaltain kokkolintu-sinetissäkin lukee: E PLURIBUS UNUM, ´monesta yhdeksi´. Kokkolinnulla on toisessa jalassaan tuhon tuliset nuolet ja toisessa uuden elämän verso. Tässä uskomuksessa uuteen maailmaan astutaan sodan ja tuhon kautta, jota ilman ei uutta voisi syntyä. Nämä dollarin seteliinkin tallennetut uskomukset kokkolinnusta ja maailman kiertokulusta ovat ikivanhaa perua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Liittyykö viisisakarainen tähti tähän juttuun mitenkään?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Viisisakarainen taitaa liittyä enemmän Venukseen, joka oli idän ja aamunkoiton tähti. Tavallaan siis symbolisessa mielessä kyllä, mutta ei tietääkseni suoraan Pohjantähteen. Eri uskonnoissa ja kulttuureissa palvottiin uuden elämän luovaa jumalaa hieman eri kohteissa, mutta perusajatus oli kuitenkin hyvin sama.

EDIT: Venuksen viisi sakaraa taisi johtua siitä, että se teki vuoden aikaan sen muotoisen radan taivaalla.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

"Kokkolinnulla on toisessa jalassaan tuhon tuliset nuolet
ja toisessa uuden elämän verso"

Tähyilen :-)

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Koraanissa sekä persialais-arabialaisissa kirjoituksissa Magog ja Gog viittasivat Euroopan kaikkein pohjoisimpiin alueisiin.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Koraanin määrite taisi olla aika laaja, käsittäen myös skyytit. En itse muistanut tuota kaivaa esiin ja laittaa blogitekstiin mukaan.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Juutalainen historioitsija Josephus kirjoitti 37 j.a.a "Magogit ovat skyyttiläisiä rodultaan".
Vuonna 1138 arabi Al-Idrisi nimittää Kuurinmaan ja Memelmaan nimellä Magus.
Magus on myös arabien Pohjolan merenkävijöistä käyttämä sana.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Osassa mainintoja Maagogin käsite on aika laaja käsittäen kaikki pohjoiset seudut, mutta osa on selvästi tarkempia. Suomenheimoisilla on ollut kosketus skyyttiläiseen kulttuuriinkin. Esim. Savukosken Sillankorvan tikarit olivat skyyttiläistä mallia.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Pytheas nimitti Samlandin niemimaata nimellä Abalum.
Vanhan eestin sana abaja tarkoittaa lahtea tai vuonoa.

Assyrian muinainen sana abarumma tarkoittaa meripihkaa ja abala, meripihkarannikko saattaa olla lähtöisin Samlandista, kuten meripihkakin.

Toimivatko skyytit meripihkakaupan välittäjänä?

Meripihkarannikko mainitaan jo Gilgameshissä(2000ekr.).

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #12

Uskon ainakin kelttien/germaanien esi-isien kuljettaneen meripihkaa minolaisille, mutta enpä tiedä mistä sumerit sen saivat. Ei skyytit ole poissuljettu. Onko sumereilta löytynyt arkeologisissa kaivauksissa meripihkaa? Siitä pystyy mittaamaan mistä se on kotoisin.

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

Genesis 10:2 luettelee Nooan pojan Jafetin pojat: Gomer, Magog, Madai, Javan, Tubal, Mesek ja Tiras. Kirkkoraamatun selityksen mukaan Gomer tarkoittaa kimmeriläisiä, Madai Meediaa, Javan Jooniaa, Tubal ja Mesek sijoittuvat Vähään-Aasiaan, ja Tiras tarkoittaa luultavasti etruskeja. Maagogilla tarkoitettaneen Mustanmeren pohjoispuolta.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Raamatun mukaan Maagog sijaitsi pohjan perillä, joka oli Jerusalemista katsoen Kuolan niemimaa. Pohjola tunnettiin Välimerellä viimeistään 1300 ekr. alkaen.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Muutama sana vielä Raamatun symboliikasta ja siitä mitä vertauskuvilla verhoillut ennustukset Rosista, Googista ja Maagogista tarkoittavat. Raamatun vertauskuvien symboliikka on hyvin monitasoista, mutta merkittävin päälinja Raamatun vertauskuvallisuudessa on se, että se jakaantuu kahteen osaan, Vanhaan Testamenttiin ja Uuteen Testamenttiin. Sekin on vertauskuva itsessään aivan kuten kahdet kasvot, jotka katsovat menneeseen ja tulevaan, ollen kuitenkin yksi ja sama. Vanhassa Testamenttissa keskeisessä osassa on Israel ja sen vaiheet. Uudessa Testamentissa keskeisessä osassa on seurakunta ja sen elämä. Nämä kaksi liittyvät yhteen siten, että Israel on vertauskuva seurakunnan elämästä, joten kaikki Vanhassa Testamentissä Israelia kohdanneet sodat ja tapahtumat ovat vertauskuvia tulevista tapahtumista seurakunnan hengellisessä sodankäynnissä. Näin historialliset tapahtumat ovat kirjoitettu vertauskuvalliseen muotoon kuvaamaan jotain myöhemmin syntynyttä.

Vanhassa Testamentissä keskeistä oli Israel, jossa taas keskeisellä paikalla Jumalan silmissä oli Jerusalem ja Siionin vuori. Koska Vanhan Testamentin Israel kuvasi Uuden Testamentin seurakuntaa, Vanhan Testamentin Jerusalem ja Siionin vuori kuvasivat Uuden Testamentin seurakunnan ja sen jäsenten Jumalan läheisyyttä. Tämä johtaa siihen että asialla on kääntöpuoli Raamatun kuvakielessä: Mitä kauempana joku sijaitsee Jerusalemista ja Siionin vuoresta, sitä kauempana tämä on hengellisesti Jumalan valtakunnasta. Kyseessä on hyvin yksinkertainen maantieteellinen vertauskuva. Tämä vertauskuvallisuus johtaa automaattisesti vertauskuvan kohteen löytämiseen äärimmäisen kauas Jumalasta eksyneille. Raamatussa kuvataan pohjoisia kansoja Jumalaa vastustaviksi kansoiksi ja pahuuden asuinpaikoiksi.

Kun tarkastellaan missä pohjoinen on Jerusalemista katsottuna ja missä on äärimmäinen paikka, mihin on mahdollista mennä pohjoisessa ja keitä siellä kohdata, saavumme Itämeren suomenheimoisten maille Kuolan niemimaalle, joita kutsuttiin historiallisissa lähteissä Googiksi ja Maagogiksi. Goog ja Maagog tarkoittavat siis tässä vertauskuvallisessa ilmaisussa äärimmäisen kauas Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta eksyneitä ihmismassoja riippumatta näiden ihmisten sijainnista maantieteellisesti. Googin ja Maagogin vertauskuvallista etäisyyttä Jumalan valtakunnasta tukivat mielikuvat moraalittomista, epäinhimmillisistä ja jumalattomista Pohjolan kansoista. Tästä syystä Googin ja Maagogin kansat olivat mitä parhain vertauskuva jostain demonisesta ja saatanallisesta voimasta.

Tätä hengellistä etäisyyttä todistaen myöhemmin Uudessa Testamentissä Goog ja Maagog eivät enää sijaitsekaan pelkästään pohjoisessa, vaan kaikissa ilmansuunnissa, maailman äärimmäisillä kulmilla (Jerusalemista). "Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät." Tätä vertauskuvaa ei voida ymmärtää siten, että suomenheimoiset olisivat valloittaneet koko maailman, vaan maailmallisuus on noussut valtaan koko maailmassa, jolloin käänteisesti koko maailman kansat ovat etääntyneet Jumalan valtakunnasta.

Kyseessä on hengellinen vertauskuva, jossa käytetään hyväksi Rosin, Googin ja Maagogin pohjoista sijaintia ja yleistä mielikuvaa näistä kansoista.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Vertaus Googista pahuuden perikuvana on sikälikin onnistunut, koska Googia palvoi korkeimpana epäjumalanaan kansat Egyptistä Assyriaan ja Roomasta Pohjolaan.

Toimituksen poiminnat