Velkavankiloiden alasajo
Myyminen on helppoa, mutta ostaminen on vaikeaa. Voitto tehdään ostettaessa, vaikka voitto realisoituukin vasta myydessä. Markkinahintaan tuote menee aina kaupaksi ja hieman sen alle se viedään käsistä, mutta ylihintaisia ostoja on erittäin vaikea kääntää voitolliseksi. Tämä on eräs liike-elämän keskeisimmistä pelisäännöistä.
Ne, jotka ostavat toisten rahoilla, maksavat ostoksistaan kaikkein eniten. Se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, sanoo sananlaskukin. Kun rahaa saa ilman vaivaa, ihminen laiskistuu ja ei välitä. Ostaa, kunhan saa vain vähällä vaivaa. Ottaa halpakorkoista lainaa ja pistää menemään. Perusta kannattavalle taloudelle on hukattu ennen kuin toiminta on edes alkanut. Rahalla ei voi korvata ostamisen jaloa taitoa.
Jos ei osaa kasvattaa pientä pottia suuremmaksi, ei osaa kasvattaa suurtakaan pottia. Siinä missä osaamaton muuttaa miljoonan markaksi, osaava muuttaa markan miljoonaksi. Ja saadakseen edes sen markan, täytyy oppia säästämään kärsivällisesti. Se on talousosaamisen peruslähtökohta. Se on henkinen asenne. Sitä ei voi korvata velkarahalla.
Mitä enemmän on joutunut näkemään rahan eteen vaivaa, sitä tarkemmin katsoo miten sen sijoittaa ja saa rahoilleen parhaan vastineen. Löytää luovat ja valtavirrasta poikkeavat ratkaisut päästä päämäärään. Velaton ja säästöjä kerryttänyt talous on ketterä kuin gebardi reagoimaan muutoksiin. Se pystyy hetkessä vastaamaan haasteisiin ja mukautumaan uusiin tilanteisiin. Vaihtamaan kurssia silmänräpäyksessä saalista tavoitellessaan.
On erittäin tärkeää, että on vapaus toimia ja velkatalous tappaa tämän vapauden. Ei ole koskaan löysää rahaa iskeä kiinni hyviin tilanteisiin. Ei edes sitä markkaa. Hyvät tilanteet vain lipuvat ohi. Koko ajan pitää pysytellä kankeassa maksusuunnitelmassa, eikä voi jättää vanhaa taakseen ja lähteä uusille nousu-urille. Kaikki on kiinnitetty, eikä mikään jousta. Velkatalous on kuin rannalle ajautunut valas, jonka oma paino lamauttaa hengityksen. Sitä pitää elvyttää tekohengityksellä, että se pysyy elossa. Kirjanpidossa se on elävä valas, mutta reaaliarvo on vuori mätänevää lihaa ja rasvaa. Markkinatalouden lakien mukaan se kuuluisi irrottaa rahoitusletkuista.
Ruotsissa otetaan asuntovelkoja jopa 125 vuoden maksuajalla. Ottaisivatko nämä ihmiset 10 miljoonan lainan tuhannen vuoden maksuajalla, jos sellaisen saisivat ilman vakuuksia? Miljonäärielämä laittamalla vain nimi paperiin, makselet sitten tonnin kuussa takaisin. Ne lainat revittäisiin käsistä, vaikka lainanottajilla ei olisi edes utopistisia mahdollisuuksia maksaa niitä takaisin. Ja koska rahaa saisi ilmaiseksi, nostettaisiin asuntojen hintoja. Niinpä nopeimmat voittaisivat eniten. Ihmiset ottaisivat näitä lainoja innosta kirkuen ja niin nekin, jotka eivät olisi ottaneet velkaa, lyhentäisivät heidän laskujaan kalliiden asuntojen hinnoissa. Mutta lehdet hehkuttaisivat miten talous raketoi ja elintaso nousee. Ketään ei kiinnostaisi miten vastuutonta jättää velkansa jälkisukupolvien maksettavaksi. – Mitä välii, en mä oo niitä enää maksamassa!
Velan varassa eläminen on vapaamatkustamista, jonka kaikkimullehetinyt-asenteen tulokset maksatetaan veronmaksajilla ja jälkipolvilla. Kukaan vain ole koskaan tulleet ajatelleeksi miten vastuutonta velkaantuneiden itsensä lisäksi myös yhteiskunnan kannalta tuollainen käytösmalli on. Ja yhteiskunta suosii tälläistä käyttäytymistä. Rohkaisee velanottoon, joka syö sen tulevaisuudessa miljoonaksi muuttuvan markan. Suomi on elänyt samaan malliin kuin kansakin. Typerästi ja holtittomasti.
Ketkä hallituksessa ovat eniten velkaa? Selvästi muita velkaantuneempia ovat neljän kärki Anne Berner 793000, Aleksander Stubb puolisoineen 679000, Sanni Grahn-Lasonen puolisoineen 588000, ja Olli Rehn 470000. Kultalusikka suussa syntynyt Anne Berner on muista poiketen käyttänyt velkaa myös sijoittamiseen, eikä pelkästään omaan mukavaan elämään. Yritystaustasta on jäänyt jotain käteenkin. Jäljelle jää velkatalouden kolme muskettisoturia Aleksander Stubb ja hänen sielunsiskonsa Sanni Grahn-Laasonen, Olli Rehin vedellessä naruja taustalla. Vähäiselläkin talousosaamiselle heidän tuloillaan he olisivat täysin velattomia. Sattumaako, että euron ja samalla velkatalouden näkyvimmät kannattajat löytyvät tästä pienestä joukosta?
Ihminen ajattelee alhaisen vaistomaisesti omaa senhetkistä etuaan ja kun valaan tekohengityksen lopettamisesta puhutaan, alitajuinen pelko vihlaisee kaikkien niiden vatsassa, jotka ovat velkaa järjestelmälle. Velkautuneet ymmärtävät ajaneen itsensä vaaralliseen tilanteeseen velkavalaan vatsaan, mutta kukaan ei halua haavoittuvaisuuttaan susille näyttää. Sen tähden esitetään "järkisyitä" miksi pitäisi pysyä eurossa ja jatkaa elvyttämistä. Vedotaan johonkin yhteiseen hyvään, mutta ei kerrota mikä on todellinen motiivi. Oma napa.
Oletteko kuulleet heidän sanovan, että he puolustavat euron elvyttämistä siksi, koska hän itse tai hänen läheisensä jäisivät velkaloukkuun? Tai siksi, että heidän hankkimansa asunnon tai sijoituksen hinta palaisi sille tasolle, joka on sen reaaliarvo. Tai että he joutuisivat elämään varojen mukaan. Moni tavoitteli syöttiä helpon rikastumisen toivossa ja nyt järjestelmä on saanut heistä otteen. He ovat jäävejä arvioimaan objektiivisesti mikä on Suomelle eduksi, sillä he ovat raskaasti kiitollisuuden velassa järjestelmälle ja täten heillä on vahva henkilökohtainen motiivi kannattaa eurossa pysymistä.
Ihmiset, jotka tiedostavat oman päättelykykynsä rajoittuneisuuden, turvautuvat kaikkein herkimmin auktoriteetteihin. 40% suomalaisista ei osaa edes prosenttilaskun alkeita, joten he ovat täysin ylhäältä annetun tiedon varassa myös valtion talouden tilaa arvioidessa. Silti samoilla ihmisillä on monesti horjumaton usko asiaansa luottaessaan selkänojaansa. Osa vaikka tietäisikin asian oikean laidan, ei uskalla luottaa itseensä. Hampaattomat ja kynnettömät ovat ilmaisia ääniä galluppien kuninkaille. Tämä selittää suurelta osin äänestyskäyttäytymisen.
Velkaannuttaminen on kautta aikojen ollut suurimpia tulonlähteitä ja vaikutuskeinoja taustavaikuttajille ja ihmiset ovat olleet loppujen lopuksi vain erehtyväisiä ja herkkäuskoisia ihmisiä. 90-luvun laman opit unohtuivat saman tien ja kansa on ottanut jälleen velkaa korviaan myöten. Nyt totuuden valjettua velkakarja ryntäilee teurastamon esipihoilla aavistellen oman kohtalonsa ehkä pian koittavan. Jokainen puheenavaus eurosta eroamiselle ja elvyttämisen lakkauttamiselle on kuin teurastuspistoolin laukaus. Sen tainnuttava henkäys humahtaa päähän ja lyö kuin leka rintaan.
Mutta meidän on katsottava myös tässä tilanteessa yhteistä etua. Huomioitava samalla kokonaisuus ja velkaantuneet ihmiset. Perinnän sääntöjä on muutettava 180 astetta 90-luvun säännöistä, koskien myös nyt voimassa olevia velkoja. Nykyinen malli, jossa valtio pelastaa pankit, mutta myy saatavat murto-osalla niiden arvosta ulkomaille on sekä moraalin että talouden kannalta kerta kaikkiaan kestämätön.
Ensinnäkin rahoituksen on oltava kannattavaa ja tervettä toimintaa. Näin ollen vakuuden tai tuotto-osuuden on kannettava riski. Toisekseen yksityisten ja yritysten lainoitusta tule tukea veronmaksajien rahoilla. Eli valtio ei pelastaisi pankkia, joka ei osaa bisnestään. Jos lainanottaja ei pystyisikään maksamaan velkojaan, talo tai vakuus olisi pankin, mutta lainanottaja ja valtio on sen jälkeen vapaa korvausvastuusta. Yritystoiminnan rahoittajille tuotto-osuudet kattaisivat osaltaan riskiä sijoittaessaan yritystoimintaan. Vakuuksien ja tuotto-osuuksien variaatioilla kaikelle järkevälle yritystoiminnalle löytyisi rahoitus.
Kokonaisuudessaan luotottaja siis vastaisi itse omasta liiketoiminnastaan. Tämä palauttaisi rahoitussektorin takaisin markkinatalouden säännöille ja korkotaso suhteutuisi riskiin. Tämä muutos laskisi asuntojen hinnat todelliselle tasolle. Kuplaa ei syntyisi, sillä ilmaista rahaa ei enää olisi. Näin loppujen lopuksi kaikki hyötyisivät. Kädestä suuhun eläminen loppuisi.
Ja mikä liittyy Suomen velkaannuttamiseen, suosittelan edelleen syyllisten asettamista vastuuseen maansa pettämisestä ja samalla irtisanoutumista heidän Suomelle aiheuttamistaan veloista.
Se mikä toimii pienessä mittakaavassa toimii isossakin.
Kiinteistövero luo rajoja kiinteistöjen hinnoille. Kiinteistöveron korkea taso estää heikkotuloista asumasta ja haja-asutusalueella se autovaatimuksen ohjella johtaa liki nollan arvoisiin kiinteistöihin. Vai nappaisiko 25 km soratietä kirkolle maitoa ostamaan ja talostasi saat pulittaa satasia vuodessa. Todennäköisesti ei ole kovin paljon mökinkään arvo kiinteistöveroa korkeampi.
Ilmoita asiaton viesti