Timo Kohvakka Tutkimusmatkalla heimoni historiaan ja tulevaisuuteen

Linnut

  • Captain America valloitti mielikuvituksen ja helppoheikit myivät maailmaa, jota ei ollut olemassakaan. (kuva dking-gallery.com)
    Captain America valloitti mielikuvituksen ja helppoheikit myivät maailmaa, jota ei ollut olemassakaan. (kuva dking-gallery.com)
  • Yhdysvaltain talousromahdus oli herättänyt henkiin vanhan vihollisen ja se oli jossain tuolla ulkona. (kuva screwattack.com)
    Yhdysvaltain talousromahdus oli herättänyt henkiin vanhan vihollisen ja se oli jossain tuolla ulkona. (kuva screwattack.com)
  • Suomi heitetään etulinjaan Venäjää vastaan, "kultasormen" tarjotessa tueksi lähinnä lämmintä kättä. Less is more.
    Suomi heitetään etulinjaan Venäjää vastaan, "kultasormen" tarjotessa tueksi lähinnä lämmintä kättä. Less is more.
  • This is the End. My only friend... The End.
    This is the End. My only friend... The End.

"Born to be wild" oli kotka kirkunut liivimiesten lapaluilta, kun he yllättäen seisoivat oviaukossa ja ilmoittivat milloin hävittäjät, panssarit ja sota-alukset olisivat Suomessa. Hävittäjät, panssarit ja sota-alukset, joiden tulosta ei ollut koskaan sovittu. Tai oli sovittu, mutta ei oltu informoitu suomalaisia.

Yhdysvallat olivat kutsuneet kylään itse itsensä.

Kotkan pelästyttämiä mielikuvia lenteli ilmassa. "Asialla oli korkean tason prioriteetti ja salaustaso." "Pieni epäkorrektius, protokollan rikkominen ja loukatut mielet oli kohtuullinen hinta." "Ja nyt oli kiire." Mutta liivimiesten sanelupolitiikassa ei ollut mitään ennen sopimatonta, sillä MOU-sopimus antaa oikeuden tulla maahamme meiltä kyselemättä. Sekään tuliko Yhdysvaltain armeija Suomen maaperälle NATO:n vai USA:n ominaisuudessa oli epäolennaista.

Ei kysytty, ei informoitu, koska ei tarvittu.

Tätä taustaa vasten erikoista olikin ilmaa siipensä alle saanut mielikuva, että jossain tästä kuitenkin oli sovittu. Etenkin se, että oli sovittu salaisesti. Pöytäkirjan ulkopuolella. Ja tämän juonenkäänteen merkityksellisyyttä moni tuskin tajusi. Ei voinutkaan. Olihan tämä Pentagonin operaatio vain savuverho toimien peitteenä varsinaiselle pääoperaatiolle.

Hävittäjien, panssareiden ja sota-alusten tuominen Suomen maaperälle oli tarkoitettu pelkästään harhautukseksi. Mutta kenelle ja miksi?

Tämän operaation tarkoitus on ajaa ilmoille pilvi valkoisia kirjekyyhkyjä matkalle maailman ääriin. Kuin suuri savuverho taivaalle hämärän suojin. Lepattelemaan levottomina kellotapuleihin. Ajatuksiin hämärinä yön tunteina kuin aaveet pimeydestä. Tai sitten nousemaan aamun koitteesta siivilleen valkoiseksi pilveksi sinitaivaalle. Höyhenet hohtaen päivänpaisteen valkoista voimaa. Tuomaan toivoa paremmasta maailmasta. Riippuen siitä kenelle viesti oli kulloinkin suunnattu.

Suomalaisten sydämiin kyyhkyjen oli tarkoitus nostattaa tahtoa ja taistelumieltä. Tuoda ilosanomaa Yhdysvaltojen kotkan seisomisesta Suomen rinnalla aviomiehenä ja uskottuna kunnes kuolema erottaa ja valaa lujaa luottamusta taisteluvalmiudesta Venäjää vastaan. Mutta tämä oli vain valkoisen savuverhon untuvaista pintaa. Se oli selvää ja sen strateginen voima oli pieni.

Salaisenpana haluna olikin lennättää lintuja syvyyden ytimeen saakka. Suoraan Kremlin muurien yli vainoharhaisten tiedustelu-upseerien pääkoppaan luomaan kauhukuvia suuremmastakin sotilasliittoutumasta kuin todellisuudessa oli. Maalaamaan peilisalin seinille pirullisesti tulkittavia kuvia salaisista ja pitkälle menneistä suunnitelmista. Niin salaisista, ettei GRU ollut saanut niistä mitään vihiä. Ei ollut, koska sellaisia suunnitelmia ja sopimuksia ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Mutta tähän ei tiedustelu-upseerikaan usko. Jotain täytyy olla.

Tähän luotetaan kotkanpesässä ja "salaisesta sopimuksesta ja suunnitelmasta" syötetään sivustasta signaaleja osiin pilkottuina useammastakin kanavasta, niin että tarinan murut päätyvät vaivihkaa kyyhkyjen tuomina GRU:n työpöydälle. Ja pedon kuva alkaa elää. Jopa puhuakin. Jos temppu onnistuu, kohde on lukittu. Suomi on tähtäimessä. Ja tässä on jutun ydin. Kun kirjekyyhkyt ovat vieneet viestinsä perille Kremlin tiedustelun tajunnan hermokeskukseen, kauan odotettu Pentagonin pääoperaatio herää eloon ja alkaa toteuttaa itseään. Sota syttyy Venäjän ja Suomen välille.

Jo kauan ennen kuin tutka-asemia ja ohjuspattereita alettiin suunnitella Euroopan Venäjän vastaiselle rajalle, "Iranin ohjushyökkäyksen varalta" kuten perustelu kuului, läntisen tiedustelun silmät olivat laskelmoiden huomioineet Suomen armeijalla olevan Euroopan mittapuussa mittava armeija ja kuin paraatipaikalla luotuna sotaan Venäjää vastaan.

Kerran harhauduttuaan kotkansilmät hakeutuivat yhä uudelleen ja yhä ahnaammin mittailemaan katseillaan Suomen rintavarustusta. Suomi kykenisi epäilemättä kuluttamaan merkittävän siivun Venäjän asevoimista. Suomi oli kultasuoni hukattavaksi. Setä Samuli oli laitettava matkaan käynnistämään Operaatio Suonenisku. Ja että kukkaro kiittäisi, mahdollisimman halvalla. Maailman tuulet olivat huuhtoneet kotkanpoikien persettä jo aivan tarpeeksi.

Kemian kaava toimii myös geopolitiikassa. Kaikki aineet eivät ole riittävän aktiivisia reagoidakseen keskenään, vaan lisäksi tarvitaan katalyytti ja aktivointienergia. Aktivointienergialla sysätään reaktio liikkeelle ja katalyytillä pidetään reaktio käynnissä.

Palauttaakseen Yhdysvaltojen suhteellista asemaa Eurooppa ja Venäjä ovat aineet, joiden täytyy reagoida keskenään. Reaktion synnyttämiseksi tarvitaan aktivointienergiaa, jona toimii disinformaatio ja provosointi muuttamaan tila räjähdysalttiiksi. Edelleenkään ilman Yhdysvaltojen katalyyttista vaikutusta ne eivät reagoi. Katalyyttinä reaktiossa käytetään asetoimituksia ja sotilashenkilöstöä takalinjoilla johto- ja koulutustehtäviin, tehtävänään samalla toimia Yhdysvaltojen sotilastiedustelun silminä. Ja mikä parasta, myös geopolitiikassa katalyytin tarkoitus ei ole itse kulua reaktiossa, vaan kuluttaa loppuun reagoivat osapuolet.

Olennaista reaktion hyötysuhteen kannalta onkin, että Suomi sidotaan sotaan Venäjää vastaan Yhdysvaltojen aloitteesta ja johdolla, mutta niin ettei sitovia sopimuksia tulla tekemään eikä näkemään julkisuudessa. Raskaista asetoimituksista puhumattakaan. Ja sinkkiarkkujen sankarit nostattavat tuhlattuja rahapaalejakin enemmän hankkeen "badwilliä" kotimaassa, joten ne ulkoistetaan ensin. Näin siitä syystä, että käytännöllisintä sodan syttyessä on katalyyttiä lukuun ottamatta vetää tuki suomalaisilta pois, sillä taisteleminen selkä seinää vasten maksimoisi Suomesta irti saatavan hyödyn.

Yhdysvaltojen vetäessä painopistettään taakse keksimällään tekosyyllä, siitä ei tule muodostumaan sopimusrikkomusta ja moraalikatoa NATO-maissa. Tämä tie tarjoaa strategista etumatkaa, jos Suomi joutuu ensimmäisenä tuleen. Muutaman amerikkalaisen yksikön tuominen satunnaisesti harjoittelemaan Suomeen ja disinformaation levittäminen operaatiota tukemaan olisivat mitätön maksu Suomen armeijan siirtämisestä Yhdysvaltojen palvelukseen. Linnut ovat strategia. Annetaanpa kirjekyyhkyjen siis lennellä.

MOU oli tälläinen silmänkääntötemppu. Se ei edellytä Yhdysvalloilta mitään toimia Suomen maaperällä Venäjän hyökätessä. Ja toisin kuin yleisesti oletetaan, se ei edes osoita sellaisen kuuluvan Yhdysvaltojen keinovalikoimaan. Sopimus pelkästään antaa olettaa niin. Nyt ruokitaan lintuja.

Valkoisten valheiden kyyhkyt tekevätkin jälleen likaisen työn, sillä Suomelle itselleen MOU on pelkästään haitallinen. Yhdysvaltojen saamat oikeudet saattavat Suomen vaaralliseen välikäteen, sillä niiden suojissa Yhdysvallat voi tuoda maalinosoittajat Suomen maankamaralle osoittamaan Venäjälle Suomen olevan vihollinen. Vihollinen, jota vastaan Venäjän on käytettävä suoraa voimaa.

Jo historiastamme tuttu asennoituminen elää ja hengittää edelleen. "Yhdysvallat ei ole Euroopassa lähtökohtaisesti puolustamassa Eurooppaa. Me olemme täällä puolustamassa strategisisia intressejämme." Näin Yhdysvaltojen Euroopan joukkojen komentaja kenraaliluutnantti Ben Hodges muotoilee diplomaattisemmin varaulkoministeri Victoria Nulandin ytimekkään viestin "Fuck the EU!" Yhdysvallat ovat suojelemassa Euroopassa lintujensa lentoa, ei Eurooppaa. Tämä pitää aina muistaa.

Sekä tästä huolimatta että siitä johtuen Pentagonille on strategisesti hyödyllistä vahvistaa Venäjälle singnaaleja "salaisesta sopimuksesta ja suunnitelmasta" Suomen ja NATO:n välillä. Toivoen levottomien ajatusten alkavan ruokkia aaveita autiotalojen ullakoilla. Jopa siihen saakka, että salaisten agenttien signaalipeilien lennättämät linnut singahtavat Kremlin kullatuista pääkupoleista takaisin tajuntaamme vainoharhaisen vääristyneinä kirkkaassa päivänvalossakin.

Olematta olemassakaan ne sitovat suomalaiset kohtaloonsa automaattisesti, mutta tosipaikan tullen Suomella ei ole kuitenkaan käyttää mitään länttä sitovaa keinoa. Kädet ja sydämet lyövät tyhjää harhaisten muurien haihtuessa ympäriltä. Ja sotasyylliseksi tulee jäämään Venäjä. Yhdysvallat aikoo päästä kuin käärme veräjästä.

Sota on väistämätön. Siltä emme voi suojautua, mutta on suurvaltojen asia ratkaista välinsä. Jokainen kerta kun heittäydymme raivostuneiden härkien väliin on tappioksemme. Reaalipolitiikka ei tunne hyväntekijöitä. Ainoastaan oman hyödyn. Kirjekyyhkyjen tehtävä on uskotella toisin, sillä kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen. "Sodassa on siten ensiarvoisen tärkeä hyökätä vihollisen strategiaa vastaan." (Sun Tzu)

Suomi on jälleen tilanteessa, jossa neuvottelijoiden selkien sulautuessa illan hämärään on kuiskaten lausuttava onnea matkaan: "Olkaa ovelia kuin käärmeet, mutta viattomia kuin kyyhkyset."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut reaalipolitiikan lainalaisuuksilla selittää ja ennustaa suurvaltojen käytöstä. Rakastan reaalipolitiikkaa. Se on loogista ja se on toimintavarmaa. Tämä ikään kuin selityksenä blogin synnylle.

Reaalipolitiikan sotastrategiaan liittyen on olennaista sisäistää Sun Tzun Sodankäynnin Taito parin tuhannen vuoden takaa, joka ei ole menettänyt piiruakaan painoarvostaan. Se on edelleen sotastrategian perusteos ja sellaisena loistava. Kristallisoituneita ydinkohtia havainnollistavine esimerkkeineen.

"Se kertoo lukijalleen miten vähän ihminen, politiikko, sotapäällikkö ja rivimies ovat sisimmältään muuttuneet ajan saatossa, miten vähän sodan olemus, aihe, luonne ja seuraukset ovat muuttuneet." (Esipuheessa eversti Wolf H. Halsti, Sodankäynnin Taito 2005)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Salaista, mutta kuitenkin julkista. Blogin aiheeseen sopiva päivän uutinen Nato:n karttaharjoituksesta YLE:llä.

Toimituksen poiminnat