Timo Kohvakka Tutkimusmatkalla heimoni historiaan ja tulevaisuuteen

Hevostellen hautaan

Soini ei ole uskollinen maalleen jalkojensa alla tai vaalilupauksilleen päänsä päällä, mutta hän on uskollinen kulkurin ja korttimiehen elämälle. Siihen voimme Soinissa luottaa. Hevosmiehenä Soini ei voi millään olla samaistumatta hevosvankkurijonon keulalla keikkuvaan karavaanarien kuninkaaseen. Ja sieltä korkealta kuskinpukiltaan hän näkee alati vaihtuvan aatemaailman kulkumiehen sielun silmin. Siinä on jotain hohdokasta.

Ja Soinin karavaani todellakin kulkee. Se suorastaan syöksyy. Rotkoon nimittäin. Jarrut eivät pidä, mutta eivät pidättele estotkaan, sillä varomattomia puolueen jäseniä paiskautuu vankkureista ja murskautuu teräviin kallioihin. Pahaksi onneksi karavaanin ympärillä kiertelevät sudet vielä käyvät kimppuun.

Sitä Soini ei ymmärrä. Miksi ne niin tekevät, nyt kun on muutenkin vaikeaa? Yön pimeinä hetkinä Soini on kuullut kojoottien ulvovan leirinuotion valopiirin ulkopuolella. Epäilemättä päivisin karavaanin yllä kehää kiertävät korppikotkat. Karavaanari on niiden kaikkien kaveri.

Soini on taktisesti piiritetty. Motissa. Soinin enneuniin tulleiden susien, kojoottien ja korppikotkien käytöskin sitä enteilee. Miksi ne muuten kaartelisivat ympärillä? Hän on kuin eksyksissä keskellä rinkiä. Joka puolelta lyödään. Ei ole pakopaikkaa. Ihmismuuri on vastassa joka suunnassa. "Mutta kämmenten viivat ja kortit tullaan vielä katsomaan", Soini vakuuttelee. Ehkä minäkin olen erehtynyt. Soini on enemmän pyörällä päästään kuin uskoinkaan.

Uskoin nimittäin, että Soini käytyään suutelemassa Brysselin ylipappien jalkoja, olisi nyt uudestisyntyneenä uskonmiehenä uskollinen ylipapeilleen. Sinne Brysseliin uskoin hänen tähtäävän eläkevirkaansa. Mitä vielä! Brexitin tykkien pommittaessa Brysselin muuriin reiän, hän hevosmiehen liukkaudella löikin puukon ylipappien selkään. Soini taisi säikähtää, sillä tie Brysseliin ei ollutkaan kullalla silattu. Koko sirkus saatettaisiin lakkauttaa ja hätäpäissään hän ajatteli pelastavansa edes karavaaninsa. Ja nyt sama mies ihmettelee miksi sudet käyvät kimppuun heikolla hetkellä. Susi Soinin vaatteissa on pettänyt sudetkin.

Vaikka Soini ei ymmärrä miten siihen keskelle ihmismuurin muodostamaa rinkiä hän on ajautunut, hän kuitenkin ymmärtää olevansa eksyksissä. Eikä hän tiedä mihin naruun sirkusteltassa tarttuisi. Ne narut pyörivät sekavana vyyhtinä silmissä. Kaikki sillat on poltettu takana. Niin EU-kielteisyyden kuin EU-myönteisyydenkin. Niin myönteisyyden kuin vastaisuudenkin maahanmuuttoasioissa. Sama tukipaketeissa.

Vyyhdin sekavuudesta kertoo sekin, ettei voittoon riitä edes kaksien korttien katsominen. Ja eihän kämmenissä sellaisella miehellä ole mitään viivoja mitä katsella. Nahkaansa, takista puhumattakaan ei yksinkertaisesti voi enää kääntää mihinkään uuteen suuntaan. Nahka oikeinpäin. Nahka nurinpäin. Etupuoli taakse ja yläpuoli alas. Suuaukko peräaukoksi ja peräaukko suuaukoksi. Kaikki sirkustemput on jo kokeiltu.

Pajatson peilaavasta lasista katselee itseään silmiin epätoivoinen mies ja vakuuttelee oma kovuuttaan. Mitään muuta ei ole enää jäljellä. Ei ole enää mitään strategiaa. Ei mitään konkreettista suuntaa. Kuolemanvarjonlaaksossa on vain sokea usko. "Kortti tuo, kortti vie. Ehkä seuraavaksi tulee hyvä kortti ja onni vielä kääntyy." Näin hän hokee peliongelmineen hakatessaan viimeisiä eläkerahojaan pajatsoon. "En peräänny. Minä tuhoudun mukana, mutta kasvojani en menetä, enkä suuntaani käännä myöntäväni olemalla peliriippuvainen. Että valitulla tiellä on tullut seinä vastaan." Tätä taktiikkaa Soini kutsuu henkiseksi kantiksi.

Se vastaan syöksyvä seinä onkin rotkon pohja. Viimeinen kolikko. Kruuna vai klaava. Aivan sama. Hänellä ei ole enää mitään menetettävää.

 

"Tuntui kuin koko maailma ja koko muu maailmankaikkeus olisi kadonnut tyhjyyteen. Syvyys jalkojeni alla. Korkeus pääni päällä. Ja ympärillä pohjaton pimeys. Paikalla olivat vain minä ja Jumala - ja kuolema."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Afrikassa on vain hyenoota ja shakaaleja. Sonin karavaanille jää tulevissa vaaleissa keidas kangastukseksi aavikolla.

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

Suomen kansa luottaa valtaosaltaan niihin, jotka laittavat itsensä likoon. Kun tekee kaikkensa sen puolesta mihin uskoo, niin jos se ei riitä - se ei riitä. Seuraavien vaalien tulos nähdään kun aika on. Sitä ennen koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

Perussuomalaisena olen erittäin tyytyväinen siihen, että puolueeni on hallituksessa ja tekee kaikkensa, että Suomen etua ajetaan niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Oletko tyytyväinen siihenkin ettei puoluehallitus noudata puolueensääntöjä ?

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

En. Oikeusministeriö valvoo puoluelain toteutumista, joten he voinevat auttaa epäkohtien suhteen.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #5

Valvooko Oikeusministeriö myöskin vaalilain noudattamista?

Oikuskanslerin mukaan vaalilainvalvonta ei kuulu hänelle, sillä puolueet ovat yhdistyksiä.

Toimituksen poiminnat