Aikamme Kekkonen

Kekkonen oli politiikan raskassarjalainen ja muiden tehtäväksi jäi olla höyhensarjalaisia hänen rinnallaan. Kekkonen oli strategisella osaamisellaan ja älyllään eri tasolla kuin aikalaisensa. Tämän tiesivät kaikki. Hänen vastustajansakin.

Tämä ylivoimaisuus johti toiseen ylivoimaisuuteen. Kekkoselle annettiin nöyrtymisen merkiksi hallintaoikeuksia jopa lain yli. Kekkosesta tuli käytännössä jumala kaikkivaltias.

Nyt kun palaamme nykyisiin vertauksiin Sauli Niinistöstä uuden ajan kekkosena on eroteltava kumpaako ylivoimaisuutta haetaan. On erotettava kummallako tavalla haastajat kokevat olevansa altavastaajia.

Onko Niinistölle annettu joitain etuoikeuksia, jotka eivät presidentille kuulu? Ei ole. Tästä ei voi olla kyse. 

Kyse on siitä Niinistön älyllisestä ja strategisesta osaamisesta, jonka rinnalla muut tuntevat alamittaisuutta. Se tuli esiin siinä hetkessä, kun Niinistö ilmoitti tiensä käyvän vaaleihin valitsijayhdistyksen kautta. Tällöin monien tajuntaan välähti: "Tuota en olisi minä älynnyt tehdä." Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tajusivat olevansa eri sarjaa. "Tuo Niinistö taitaakin olla älykkäämpi kuin mitä olin luullut." Yhtäkkiä he tajusivat että Niinistöllä oli strateginen etulyöntiasema. Ja se oli epäreilua!

Useampaan otteeseen on tuotu esille ettei ole demokratiaa jos joku on haastajiaan selvästi parempi ja etevämpi. Tasapäistämiseenhän johtaa ajan ajatus ja se johtaa taas siihen, että älyllisesti päätä pidemmältä on katkaistava pää.

Paavo Lipposen vertaukset Niinistön ja hänen välisistä voimasuhteistaan olisi tullut kerralla selväksi jos hän olisi astunut puhujanpönttöön ja mörissyt verkkaisesti Lipposen vakuuttavuudella: "Niinistö on raskassarjalainen ja minä olen höyhensarjalainen." Lyhyesti ja ytimekkäästi. Tuossa oli Lipposen viestin sisältö. Kuuden prosentin miehenä höyhensarjalainen hän oli jo paljon aiemminkin, mutta nyt hän kuuluu prosenttijengiin.

Niinistön strateginen taidokkuus tuli suuren yleisön tietoisuuteen tämän tapahtuman kautta, mutta se on nähtävissä jo pidemmältä ajalta hänen toimintaansa.

Hallitsijan pitää olla luotaamaton. Aidosti luotaamaton. Sillä sota voitetaan hyökkäämällä vastustajan suunnitelmaa vastaan. Jos tiedät mikä vastustajan suunnitelma on, voit aina tehdä sen tyhjäksi. Jos et tiedä suunnitelmaa, kuinka voit hyökätä sitä vastaan? Mikään sellainen suunnitelma, joka on kaikkien todettavissa ei ole strategia. Strategia on suunnitelma, jonka tietää vain hallitsija. 

Sodassa voitolle ovat jääneet ne, joiden suhteellinen asema on sodan jälkeen mitattuna noussut suhteessa muihin. Ja häviäjiä ovat ne, joiden suhteellinen asema on laskenut. Suhteellisen aseman parantaminen on sodan tärkein päämäärä. Mikään ei ole sen tärkeämpää. Absoluuttinen asema on toisarvoinen. Sillä ei ole merkitystä vaikka puolet maasta olisi tuhottu, jos muilla on jäljellä enää neljännes entisestä. Oma suhteellinen asema on parantunut ja tämä on todellista sodan voittamista.

Kohdistetulla voimalla, periksiantamattomuudella ja räjähtävällä nopeudella muutaman eliittisotilaan harjaantunut joukko pystyy voittamaan kymmenien miehien osaston. Mutta taistelun voittaminen ei ole sama kuin sodan voittaminen. Kun sotilas on nähnyt ja kokenut miten taistelut voitetaan ja mikä merkitys sotilaiden ominaisuuksilla on, hän uskoo tietävänsä myös miten sota voitetaan. Sotilas uskoo että enemmän voimaa, enemmän päättäväisyyttä ja enemmän nopeutta niin sota on voitettu. Mutta tuo ei ole strategia. Se on suunnitelma. Se on ilmiselvää ja se on kaikkien nähtävissä. Se on vihollisen torjuttavissa. Ja se on liittolaisten hyväksikäytettävissä.

Stalin oli sotilas. Ei suuri strategi. Hän uskoi että joukkojen ja kaluston määrä olisi voiton tae. Älykkäimmiltä upseereilta voisi vaikka katkoa päät. Edes jälkikäteen hän ei arvostanut strategian merkitystä sodankäynnille. Valitteli sitä, että suomalaiset käyttivät motittamisen strategiaa ja vähätteli sitä, että jos hän olisi sen tietänyt, eivät suomalaiset olisi pystyneet nöyryyttämään häntä.

Niinpä.

Jos suunnitelmamme olisi elää ja kuolla Naton puolella ja kaikki tietäisivät meidän sitoutuneen siihen kaikesta voimastamme ja kaikesta tahdostamme, me olisimme sekä hyväksikäytettävissä että voitettavissa. Noudattaakseen omalta osaltaan sodan tärkeintä päämäärää Nato-liittolaistemme olisi viisainta kuluttaa ensin suomalaiset voimat loppuun ja samalla merkittävän osan venäläisiä. Tällöin Nato-liittolaisten suhteellinen asema nousisi vastaavassa suhteessa. He olisivat suurimmat voittajat. Toisaalta kun Venäjäkin tietäisi tämän suunnitelman, se pystyisi luomaan jo etukäteen suunnitelman Suomen voittamiseksi. Suomalaiset olisivat suurimmat häviäjät.

Tavasta jolla Sauli Niinistö on pitänyt monia kortteja pöydällä kuitenkaan tarttumatta yhteenkään niistä voi päätellä hänellä olevan hyvää strategista osaamista. Niinistö on hoitanut pestinsä hallitusmiehen viisaudella. Ollaan suhteissa Natoon, mutta ollaanpa lämpimissä väleissä Venäjäänkin. Tarvittaessa tämä tie jättää pelivaraa, emmekä hirtä itseämme yksinkertaisen ja kirkasotsaisen sotilaan suunnitelmaan.

Mutta kuka teistä tietää mikä on Niinistön suunnitelma?

TimoKohvakka

Keskustelua näkymistä maailmalla ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Näkemyksiä suurvaltapolitiikan ja tiedustelun todellisuudesta.

Euroopan ja Lähi-Idän pronssi- ja rautakautisen mytologisen maailmankuvan ja symboliikan asiantuntija. Sukututkimukseni:
Kohvakan nimen ja suvun alkuperä

http://tkohvakka.blogspot.fi
timo.kohvakka@suomi24.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu