Timo Kohvakka Tutkimusmatkalla heimoni historiaan ja tulevaisuuteen

Savo-karjalaisten historia

  • Keramiikan kulkureittejä 3000-2500 ekr. Kuva: Elisabeth Holmqvist-Sipilä
    Keramiikan kulkureittejä 3000-2500 ekr. Kuva: Elisabeth Holmqvist-Sipilä
  • Kampakeramiikan levinneisyys 3500-3000 ekr. Kuva: Eupedia
    Kampakeramiikan levinneisyys 3500-3000 ekr. Kuva: Eupedia
  • Nuorakeraamisen kulttuurin levinneisyys ja vaikutus 2800-2500 ekr. Kuva: Eupedia
    Nuorakeraamisen kulttuurin levinneisyys ja vaikutus 2800-2500 ekr. Kuva: Eupedia
  • Suomalais-ugrilaisten geneettinen sukupuu. Kuva: G. Dunkel
    Suomalais-ugrilaisten geneettinen sukupuu. Kuva: G. Dunkel
  • Itä-suomalaisen haaran vaikutusalueita
    Itä-suomalaisen haaran vaikutusalueita
  • PH5061 haaran ja sen alalinjojen vanhimpia tiedettyjä esi-isiä. Kuva: Familytreedna
    PH5061 haaran ja sen alalinjojen vanhimpia tiedettyjä esi-isiä. Kuva: Familytreedna

Luultavasti savo-karjalaisten esi-isä tulee muiden suomenheimoisten virran mukana Narvan kautta Suomen länsirannikoille ja sieltä Kokemäenjoelle ja Hämeeseen, josta on hyvät meritie-yhteydet alkuperältään hyvin suomalaisugrilaiseenkin, mutta germaanistuvaan Ruotsiin.

Se on hänen maailmansa.

Jossain Kokemäenjoen suistossakin hän elää ja Itämeren rannat ovat hänelle tuttuja. Harjavallasta syntyy valtakeskus ja sinne jäävät seisomaan isot kivikasat, jotka perimätieto myöhemmin kertoo olleen muinaisten suomalaisten kuninkaiden haudat. Aika siirtäisi Harjavallan sisämaahan ja sen aseman satamakaupunkina perisi vuorollaan Ulvila ja Pori. Täällä hänen suomenheimoiset sukulaisensa ovat myös suorassa kosketuksessa germaaniheimoihin ja se suhde tulisi jatkumaan vuosituhannesta toiseen. Jopa niin, että hänen jälkeläisiään tultaisiin sanomaan germaaneiksi. Ja toisinpäin. Kun virrat olivat kerran yhtyneet toisiinsa, ei vesiä voinut enää erottaa toisistaan. Matka tulisi olemaan yhteinen.

Hänestä itsestään tulisi periytymään kaksi virtaa. Se suurempi virta, joka tulisi myöhemmin haarautumaan savolaisiksi ja karjalaisiksi. Sitten pieni virta, josta tulisi jäämään vain vähäiset rippeet.

Aika jolloin esi-isät olivat painuneet maan poveen punamullan punaamina oli vaihtunut ennen häntä itämeren suomalaiselle ominaiseen polttohautaukseen ja tulisi jatkumaan kauan hänen jälkeensä. Hän eli noin puolivälissä tätä pitkää noin 2500:n vuoden ajanjaksoa ja hänen jälkeläisensa tulisivat elämään murroksessa, jossa pronssikausi vaihtuisi rautakauteen. Se aika tulisi tarkoittamaan monelle hänen heimolaiselleen nousua taloudelliseen kukoistukseen.

Kauppaa käytäisiin kahteen suuntaan. Germaaneille länteen ja slaaveille itään ja kauppamiehet tulisivat takomaan erämaiden turkikset miekanteriksi. Ajan saatossa 400-luvun aikoihin kilpajuoksu turkiksista tulisi sysäämään heimon veneet matkaan Kokemäenjoen laaksosta ylävirtaan kohti Tampereen Vesilahtea ja Hämeenlinnan Vanajavettä vesiteiden risteykseen, josta oli hyvät yhteydet kaikkialle erämaihin. Myöhemmin 600-luvulta alkaen Vanajaveden Sääksmäestä matka jatkuisi Rautalammille ja sieltä edelleen Rantasalmelle ja niin syntyisi savolaisten heimo.

Karjalaiset, heidän lähimmät sukulaisensa siirtyisivät kaupankäynnin toiseen vesiteiden solmukohtaan Karjalaan. Heidän pääkaupungistaan tultaisiin aikanaan lausumaan suuren Venäjän valtakunnan syntysanat. Novgorod. Ja sen valtiaaksi tulisi nousemaan suomenheimoinen Rurikin kuningassuku Rosin maasta Ruotsista.

 

======================================

 

Ajatellaan olevan maan, jossa elää kolme erilaista yhteiskuntaluokkaa ja sitä myöten kolme erilaista kulttuuria. On metsästäjä-kalastajien heimo. Sitten on peltoviljelijä-karjankasvattajien heimo. Ja lisäksi on vielä kauppiais-sotilaiden yläluokka. Kuvitellaan mies jolla on kolme poikaa, joista yksi tuntee vetoa vallan keskuksiin, yhtä kutsuu puoleensa maatalous ja yhden mieli vetää erämaihin. Ajatellaan että näiden poikien jälkeläiset jäävät elämään kukin siihen kulttuuriin mihin heidän isänsä heidät toi. Sitten silloin tällöin aina joku menee omille teilleen ja jättää heimonsa ja liittyy toiseen. Vaihtaa kulttuuria.

Kulttuuri ei ole siis suoraan verrannollinen genetiikkaan yksittäistapauksissa. Se on valinta. Sattuman oikku mihin kukin suuntautuu lähtökohdistaan huolimatta. Kuitenkin jokaisessa kulttuurissa jokin geneettinen aines on määräävässä osassa, joten genetiikka on kuitenkin yhdistettävissä kulttuuriin massoissa. Suomessa on ollut nämä kolme kulttuuria, metsästäjä-kalastaja saamelaiset, peltoviljelijä-karjankasvattaja hämäläiset ja savolaiset sekä kauppias-sotilaat karjalaiset. Kaikkein vaikeimmin määritettävä kulttuuri on saamelaisuus kulttuurin pisimmästä iästä johtuen, jonka aikana kaikista isälinjoista on liittynyt jäseniä siihen. Ja sen haaroista ovat syntyneet hämäläiset ja savo-karjalaiset. Saamelaiset koostuvat kaikista isälinjoista ja erottelussa täytyy siirtyä sukukohtaiseen erotteluun.

Sitten suomenheimoisten geneettisille juurille. Tutkimalla geenien sukupuuta sieltä löytää kaikkien näiden kolmen kulttuurin yhteisen esi-isän L1026. Kyseisen mutaation arvellaan syntyneen 4400 ekr.. Näyttää kuitenkin siltä ettei tuota voi sanoa vielä esi-suomalaiseksi, sillä sivuhaaroja kuten ugrilainen Y13850 näyttää erkaantuneen aiemmin matkan varrella ja jääneen itään. Sitä myöhemmät itä- ja länsisuomalaiset päälinjat sen sijaan näyttävät kulkeneen yhtä matkaa. Kun nousemme läntisessä haarassa kohtaan VL29 (2000 ekr.) olemmekin jo esi-suomalaisella maaperällä. Ja itäisessä haarassa esi-suomalaisten alueelle astuu Z1925 (1300 ekr.). On todennäköistä myöhemmin esitettävien seikkojen johdosta että näiden kahden (VL29 ja Z1925) voimistumisalue on Länsi-Suomessa. Ne eivät ei ole haarautuneet niin eri ryhmäkseen länsisuomalaisista kuin geenipuuta katsomalla voisi luulla, vaan itä- ja läsisuomalaiset ovat eläneet esi-suomalaisina yhtä matkaa rannikoilla ja Hämeessä.

Geenit eivät liiku erämaissa päämäärättömästi ja leviä tasaisesti joka suuntaan. Geenit hakeutuvat yhteen kootakseen voimansa. Seuraavat vaurauden ja ravinnon sykkivää valtavirtaa. Liikkuvat uomassaan kuin virran kuljettamina ja haarautuvat suistomaan jakamina kohdatakseen sen nykyajan meren jossa yhdessä uimme. Geenien sukupuu ja sen solmukohdat on sijoitettava näille pääväylille maantieteellisesti sekä ajallisesti tukemaan historiallisia tapahtumia. Tuuli kuljettaa siemenet emäpuusta ja nyt taimien keskeltä tuulen suuntaa meidänkin on tarkkailtava emäpuun löytääksemme.

Uskon että läntisen haaran balttilaisuus huomioiden meripihkakauppa oli tärkeä linkki suomenheimoisten löytäessä yhteen germaanien maailmaan, mutta turkiskauppa oli kuitenkin suurin yksittäinen tapahtuma ja se kesti yli tuhat vuotta ja se määritti kaikkein eniten suomenheimoisten historiaa ja geenien levinneisyyttä. Länteen Ruotsiin ja Baltiaan ovat luoneet siteitä L550:stä jatkuvat jälkeläiset. Esimerkiksi kuningas Rurikin suku oli tullut Ruotsiin ja sieltä hän itse siirtyi hallitsijaksi Novgorodiin vieden mukanaan germaaneilta opitun hallintojärjestelmän. Isälinja L550 oli suomenheimoisten linkki länteen. CTS9976 oli hämäläisten peltomiesten päälinja. Toisessa suunnassa yhteistyöstä itään huolehti suomenheimoisten toinen heimo karjalaiset yhteistyössä muiden Volgan suomenheimoisten kanssa. Volga oli tie sen ajan sivistyksen kehtoon ja vaurauteen Arabiaan. Koko suomenheimoisten maailma hengitti samaa ilmaa ja oli yksi iso kokonaisuus ja sitä hyvin suuressa osin määritti kaupankäynti idän ja lännen välissä.

Nuoremman savo-karjalaisten linjan kohdalla tätä geenien solmukohtien sijoittelua on vaikea tehdä muutoin kuin sijoittamalla heimon esiaste Z1927 Hämeeseen. Tätä Hämeen kulkureittiä tukevat turkiskaupan vaiheet. Turkiskauppa ja idän vesitie piirsivät voimallaan myös savo-karjalaisten historian päälinjat. Arkeologisten löytöjen mukaan Hämeestä lähti noin 600 luvulla kaksi muuttoaaltoa. Toinen Savoon ja toinen Karjalaan. Tutkimalla geneettisesti nykyajassa nämä savolaisiksi ja karjalaisiksi käsitetyt ihmiset savolaiset kuuluvat CTS3223 isälinjaan ja karjalaiset VL62 isälinjaan. Tämä johtaa siihen että karjalaisia ja savolaisia yhdistää kaksi seikkaa. Karjalan ja Savon kahdelle geneettiselle haaralle on yhteinen geneettinen Z1933 isälinja sekä Karjalan ja Savon väestölle on yhteinen maantieteellinen alkuperä muuttoliikkeelle Hämeestä. Nämä kaksi seikkaa sitoo savolaisten ja karjalaisten historian löyhästi yhteen nippuun.

Olettakaamme siis savo-karjalaisten alkuperän olevan Hämeessä. Otamme esimerkiksi tämän isälinjan CTS3223. Sen syntyajaksi arvioidaan 400-luku, joten kaksisataa vuotta myöhemmin alkaisi asutusvirta kohti Savoa ja Karjalaa. Näin ollen tällä isälinjalla on hieman aikaa kasvattaa jälkeläisiä ja muuttoliikkeen mukana osa siirtyisi Savoon ja osa jäisi paikoilleen Hämeeseen. Näin näyttää käyneen. BY549 on Pirkanmaalainen isälinja, jota on myöhemmin kyllä tullut Savoon 1300-luvulta voimistuneen muuttovirran myötä. Sen sijaan kaksi muuta isälinjaa Z5892 ja Z5894 arvioidaan kummankin syntyneen Savossa ja nämä kaksi linjaa ovat savolaisten kantaheimo.

Otamme toisen esimerkin. Menemme Z4998:sta haarautuneeseen linjaan Y19097, joka aikasyvyydessä on karkeasti yhtä CTS3223:n kanssa ja jonka arvioidaan syntyneen 200-300-luvulla. Myös siitä täytyisi löytyä viittauksia Hämeeseen sekä muuttovirran kohdealueille. Näin on tapahtunut. Siitä haarautuu koillishämäläinen Y23784, pirkanmaalainen Y26710 ja savo-karjalainen Y22104.

Yhtenä naulana arkkuun nykyaika on tuonut DNA-testit myös muinaislöytöjen arvioimiseen. Sääksmäessä Ritvalan Tolppolanmäellä on saatu rautakautisesta haudasta DNA-näyte ja siitä tulokset. Vainaja on Z1927 isälinjaa eli savo-karjalaisten esi-astetta. Ja hopealla koristeltu tappara tältä alueelta varmasti kertoo paljon kultuurista missä tuo vainaja oli elänyt. Valitettavasti tuon pidemmälle vainajaa ei testattu, joten tarkempi klaani on avoinna. Tästä Z1927:sta haarautuu virta kahteen suuntaan eli savo-karjalaisten esiasteeseen Z1933 lisäksi pieneen haaraan PH5061/Y22108, johon itse kuulun. Tämä haara sekin osaltaan kertoo Z1927:n alkuperän olevan Hämeessä. Ja olleen kosketuksissa germaanien maailmaan. Jälkeläisiä löytyy Norjasta, Ruotsista, länsirannikolta ja suurelta osin alkuperä voidaan hahmottaa Päijänteen länsipuolelle. Padasjoki vaikuttaa olevan hyvin keskellä monien sukujen lähtöpistettä. Siitä on haarauduttu ylöspäin kohti Jyväskylää ja alaspäin kohti Lahtea.

Kuten sanottua Suomessa oli kolme erilaista pääkulttuuria. Hämäläiset ja savolaiset maanviljelijät, saamelaiset metsästäjät ja kalastajat ja karjalaiset kauppamiehet ja sotilaat. Sekä saamelaisten että hämäläisten luonne että kulttuuri poikkeavat hyvin huomattavasti karjalaisesta mentaliteetistä. Ei Harjavallan nimi ja asema olisi voinut edes teoreettisesti syntyä saamelaisessa kulttuurissa. Se on erottamaton osa karjalaista kulttuuria ja olemusta ja johtuu kosketuksesta indoeurooppalaisiin kansoihin. Lännestä se meni vientituotteena Karjalaan. Partakirveet ja kupusoljet muuttivat hieman muotoaan. Ei hämäläiset sukuunsa kiintyneet peltomiehet olisi lähteneet oudoille selkosille arvaamattomiin kohtaloihin. Se on itäsuomalainen piirre. Ja jälleen kerran on painotettava yksilöiden erilaista valintaa.

Arkeologia, genetiikka ja nimistö tukevat tätä Hämeestä jakautuneiden savo-karjalaisten historiallista tapahtumaa. Mutta mikäli arvio on oikea, myös kielen jakaantumisesta 700-luvulla kahteen haaraan pitäisi löytyä näyttöä. Kirjassa "Fibula, Fabula, Fact - Viking Age in Finland" arvioidaan näin tapahtuneen ja esittäänpä juuri tuota 700-lukua kielen haarautumisen ajankohdaksi. Tällöin karjala ja vepsä olisivat eronneet länsi-suomalaisten murteesta.

Kaikki tutkintalinjat näyttävät puhuvan yhtä kieltä. Savo-karjalaiset ovat merkittävissä määrin asuneet ja tulleet Hämeestä. Savolaiset olivat luonteeltaan liikkuvia, kuten karjalaisetkin, mutta omaksuneet maanviljelyksen jalostaen siitä omanlaisensa haaran korpien raivaajina. Karjalaisten kulttuuri liittyi keskeisesti liikkuvaan kaupankäyntiin ja hallitsemiseen. Tästä syystä he liikkuivat aktiivisesti turkiskaupan liikkeitä seuraten ja muuttivat myös Karjalaan.

Keitä sitten olivat rusit Volgalla?

Se tiedetään että kuningas oli suomenheimoista alkuperää, mutta keitä olivat sotilaat ja kauppiaat? Ibn Fadlanin matkakertomus on yksityiskohdisssaan tarkin ja parhaiten säilynyt kuvaus ruseista Volgalla. Tämä selonteko paljastaa että ruseiksi kutsutut olivat itämerensuomalaisesta kulttuurista. Ensinnäkin rusit hautasivat päällikkönsä polttohautauksella, joka on itämerensuomalaisen kulttuurin ominaispiirre. Germaanit hautasivat maahan ja mereen. Ja voidaan olettaa että se osa viikingeiksi kutsutuista jotka polttohautasivat vainajansa, oli itämerensuomalaisesta kulttuurista. Ja nykyisen Tukholman, aiemman Roslagenin alueella heillä oli ennen hansaliittoa jalansija kuten Rurikin tapaus osoittaa.

Toisekseen rusit kaiversivat muistokirjoituksen koivupaaluun. Germaanien tunnusmerkki jonkun henkilön muistoksi olivat riimukivet, jota perinnettä hautakivet ovat jatkaneet. Tässäkin kohden itämerensuomalaisten kultuuri poikkesi, sillä he kaiversivat muistokirjoituksen vainajalle puuhun. Tämä kulttuuri jatkui 1800-luvulle saakka, josta johtuen vielä viime vuosikymmeniin saakka oli vainajille muistopuita karsikkokankaiden muodossa. Nyt enää paikanniminä. Suomesta ei ole löytynyt vain muutama riimukivi ja nekin vasta 1000-luvulta. Ja tutkijat ovat olettaneet niitä tuodun laivojen painolastina ja siitä syystä eräänkin niistä paiskatun järven pohjaan Suomessa. Riimukivien puuttuminen tarkoittaa käytännössä sitä että germaanisia viikinkejä ei esiintynyt Suomessa vielä viikinkiaikaan.

Tämän lisäksi rusit olivat suurikokoisia ja vaaleita. Vaalea oli myös Sääksmäen Z1927 vainaja. Suurikokoisuus on sekä geneettistä että olosuhteeista johtuvaa. Itäsuomalaisissa on tämä poikkeuksellisen suurikokosuuden geeni (esim. Myllyrinne, Moilanen ja Cajander). Arkeologisten löytöjen mukaan Karjalasta muuttaneet olivat aikalaisiaan huomattavasti pidempiä ja luiden mukaan olleet sotilaita ja varustautuneet Ibn Fadlanin kuvaamalla aseistuksella.

Voidaan olla lähes täysin varmoja ettei kyse ollut skandinaavisista viikingeistä. Heitä varmasti Novgorodissa oli, mutta ei määräävässä asemassa. Miten voi hallita maata, jota ei pysty valloittamaan? Jos idäntien kauppa olisi ollut skandinaavisten germaanien käsissä viikinkiajalla, Suomi olisi valloitettu jo monta sataa vuotta aiemmin. Tästä syystä Suomen valloittaminen tapahtui vasta Volgan sulkeuduttua. Ja silloin kun Novgorodin kuningas kruunattiin paikalla kerrottiin olleen Suomen ja Karjalan kuninkaiden. Pidän tätä todisteiden valossa hyvin totena.

Aiemmin erittäin korkealaatuisten Ulfberht-miekkojen uskottiin tulleen lännestä ja olleen frankkilaista alkuperää, josta syystä niitä kutsuttiinkin frankkilaisiksi miekoiksi. Nyttemmin tieteellisen testauksen kehittyessä ne ovat osoittautuneet tulleen Persiasta ja Afganistanista. Niistä kyllä tehtiin Euroopassa huonolaatuisia kopioita. Tämä tarkoittaa sitä että asekauppa kulki itämerensuomalaisten kautta länteen. Asiaan liittyen historoitsija kertoo miten rusit laittoivat miekanterän jouheen ja napauttivat sitä, jolloin terän soinnista he osasivat ostaa parhaat. Myöhemmin niistä tehtiin harppuunoita valaan pyyntiin.  

Arabiasta tuli Itämerelle myös rahaa. Iämerensuomalaiset olivat siihen aikaan erittäin vahvoilla ja Hämeen alue tunnettiinkin myöhemmin muinaisena kuningaskuntana Carta Marinassa, aikansa maailman toiseksi suurimmassa kartassa. Ei ehkä kuningaskunta siinä mielessä kuin nykyään ajatellaan, mutta sotilasmahti se oli joka tapauksessa. Voidaan sanoa sen olleen koko suomalaisugrilaisen maailman keskus. Arkeologiset löydöt osoittavat että Hämeestä on lähtenyt kaksi muuttovirtaa 600-luvulta alkaen. Toinen Savoon ja toinen Karjalaan. Laukaisija on ollut luultavimmin sama tekijä. Turkiskaupan kasvaminen ja reviirien laajentaminen. Karjala ja sittemmin Novgorod olivat isossa osassa tässä kuviossa.

Mutta jo 900-luvulta alkaen idäntiellä alkoi olla ongelmia. Esiintyi bulgaarien ahneutta kovien "väylämaksujen" muodossa, josta syntyi aseellisia konflikteja jotka heikensivät heitä itseään ja se taas mahdollisti mongolien terrorin. Eräs muutos oli karjalaisten itsensä aloittama kapina, jossa he kieltäytyivät maksamasta veroja entiseen emämaahansa länteen ja hankkivat oman kuninkaan ja perustivat Novgorodin.

Ongelmat siis kasaantuivat.

Sillä oli suora merkitys suomalaisugrilaisten asemaan ja sotilaalliseen voimaan maailmankartalla, sillä vauraus, valta ja voima virtasivat Volgalta suoraan suoniin. Niin kauan kuin idäntie oli auki, suomalaisugrilaiset olivat lyömättömiä. Mutta kuten sanottu, jo 900-luvulla tilanne alkoi muuttua hiljalleen jo siitä alkaen karjalaisia oli alkanut tulla Savoon vaikeuksien lisääntyessä Volgalla.

Osittain tämä kaikki johti siihen, että germaanit avasivat uuden vesitien Kiovan ja Dnjeprin kautta. Valtasuhteet alkoivat kallistua suomalaisugrilaisessa maailmassa ja 1200-luvun alusssa mongolien lyödessä Volgan tukkoon se keikahti täysin päälaelleen. Vielä 1223 suomenheimoiset mordvalaiset löivät mongolit takaisin, mutta hyvin pian sen jälkeen 1238 mongolit saivat valtaan alueet Moskovaa myöten.

Kun mongolit sulkivat rautaa ja rahaa tulvineen Volgan vesitien aseet ja raha lakkasivat virtaamasta itämerensuomalaisten kautta. He joutuivat todella vaikeaan asemaan ilman tuloja ja aseistusta maailman laidalla. Itämeren kauppa kääntyi sitä myöten lopullisesti länteen ja se käytännössä tarkoitti itämerensuomalaisten otteen menettämistä maailmankaupasta. Aseet, vauraus ja voima olivat mennyttä. Suomenheimoiset jäivät kahden rintaman puristukseen mongolien ja katolilaisen kirkon tukemien germaamien väliin.

Loppusointujen jo soidessa Mikkelin seuduille alkoi virrata karjalaisia. Löytöjen perusteella karjalaiset olivat rikkaita, suurikokoisia ja heidän luistaan löytyi miekan jälkiä. Karjalaiset olivat toimineet kuninkaan verojen kerääjinä ja kauppamiehinä Kuolanmaata ja Lappia myöten. Myöhemmin karjalaiset köyhtyivät ja joutuivat myymään verotusoikeutensa moskoviiteille Kuolanmaata myöten. Karjalaiset yrittivät mm. laivantekoa ja suolankeittoa, mutta karjalaisten kultakausi oli auttamatta ohi. Myöhemmin heidän mahtipontinen historiansa katosi lähes täysin kansan muistista. Varmasti suurelta osin voimakkaan ruotsalaistamisen ja historiankirjoituksen seurauksena. Mutta myöhemmin nousisivat varjot ja suomenheimoinen historia tulisi painumaan miltei unohduksiin. Tulisi olemaan synkkiä aikoja, jolloin kukaan ei niitä muistelisi tai muistaisi.

Suomenheimoisten kulttuurikin olisi vaarassa kadota kokonaan. Mutta sitten suuren kirjan lehti tulisi kääntymään ja uusi luku alkamaan. Kuolleetkin nousisivat haudoistaan. Vaikka virran vedet olivatkin sekoittuneet eikä niitä voinut toisistaan erottaa, veri oli edelleen vettä sakeampaa. Sen virta suonissa säilyttäisi esi-isien muiston mukanaan.

Se kaikki näkyi myös Länsi-Suomessa. Vain muutama vuosi sen jälkeen kun Volga oli siirtynyt mongolien hallintaan myös Suomen länsirannikko ja Häme oli siirtynyt toisiin käsiin. Vaikka ristiretkiäkin varmasti tehtiin, ne eivät olleet merkittävässä asemassa suomalaisugrilaisen maailman tuhoon. Ristiretket olivat seurausta siitä tuhosta, eivät syyllisiä siihen. Todelliset syyt liittyivät Volgan sulkeutumiseen.

Saksalaiset saivat hansaliiton tarjoaman kaupankäynnin kautta pysyvän jalansijan Suomessa 1300-luvulle tultaessa ja heidän kukoistuskautensa Suomessa oli 1400-1500 -luvuilla. "Saksalaisten kaupunkihegemoniasta kertoo se, että 1400-luvun alkupuoliskolla niin Turun kuin Viipurinkin asukkaista noin kolmannes oli saksalaisia. Turussa vuosina 1400-1471 tunnetuista pormestareista yhdeksän oli saksalaista, neljä ruotsalaista ja yksi suomalainen. Raatimiehistä noin puolet oli saksalaisia... ...Vanhan Suomen palautusvuonna 1812 Suomen saksalaisimpana pidetyn kaupungin Viipurin vajaasta 3000:sta asukkaasta joka kymmenes oli äidinkieleltään saksalainen, vuonna 1870 (noin 12000:sta asukkaasta) enää joka neljäskymmenes." (Suomen saksalaiset kauppiassuvut, Aarno Tertti)

Siis joskus 1300-luvulta alkaen Suomi alkoi saksalaistua voimakkaasti ja 1400-luvulla Suomi oli käytännössä kokonaan saksalaisten vallassa. Pääsääntöisesti ovi tänne kävi Lyypekistä, hansaliiton keskuksesta tai muualta Schleswig-Holsteinista, joten tanskalaisiakin oli huomattava osa. Lyypekin jälkeen merkittävin kaupunki hansaliitossa ja samalla saksalaisten muuttovirrassa oli Gdansk (Danzig) Puolassa. Jopa niin, että Turun asemakaava kopioitiin Gdanskista. Saksalaisten yleisesti tunnettua paljon huomattavampi osuus Suomen historiassa on jäänyt myöhemmän ruotsalaisen historiankirjoituksen varjoon. Nykyajan teollisuussuvuista suuri osa (mm. Fazer, Von Rettig, Paulig) ovat alkujaan saksalaisia ja ruotsalaisiksi käsitetytkin ovat alkujaan usein Saksasta lähtöisin, jotka ovat vain tulleet Ruotsin kautta Suomeen.

Hansaliitto menetti merkityksensä 1600-luvulla monista syistä johtuen. Esimerkiksi Ruotsi kapinoi ja irtisanoi Lyypekin tullivapaudet 1537 ja saksalaiset palkkasotilaat siirtyivät Kustaa Vaasan palvelukseen. Ruotsi liittoutui Alankomaiden kanssa ja tästä johtuen myös sieltä alkoi virrata väkeä ja geenejä Suomeen. Mm. Klaus Fleming oli tätä muuttovirtaa.

Voittajat kirjoittavat historian. Niin on käynyt suomalaistenkin historialle. Vasta viime aikoina suomalaisten historiaa on alettu nostaa oikeaan asemaansa. Myönnetty suomenheimoisten valta-asema Volgan vesitiellä ja Hämeen merkitys.

Ja uskon että pian savo-karjalaisten historiaankin kirjoitetaan uusia lukuja.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Hyvin sepitettyä kerrontaa! Historiaa kannattaa yhä uudestaan tulkita uudelleen!

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Kiitos! Tämä oli sellainen karkea hahmotelma savo-karjalaisen historian pääpiirteistä viimeaikaisten geenitestien tulosten ja arkeologisten löytöjen innoittamana.

Kaikkea ei ole siis itse sepitetty. ;)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Olikohan Kyösti Julku, kenen kirjasta luin joskus, että Karjala -nimi pohjautuu harja-sanaan, mikä olisi merkinnyt jotain sotajoukkoa tai sen johtajaa. Siinnä katsannossa tuo Harjavalta karjalaisten lähtöalueena ei ole aivan tuulesta temmattu.
Mielenkiintoinen kirjoitus.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Olen samaa mieltä Karjalan nimen yhteydestä ylintä/korkeinta tarkoittavaan sanaan. Kuninkaalla oli muinoin ylimmät miehet henkivartiokaartinaan ja jo Raamatusta tunnetaan carialaiset (suom. käännös kaarilaiset). Tämän järjestelmän, missä rusien kuninkaalla oli nuo ylimmät miehet (neljäsataa miestä) turvanaan tuo esille myös arabialainen historoitsija Idn Fadlan.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Muuttovirralle Hämeestä Savoon on oikeastaan useampikin pulssi. Varhaisin 600-luvulta alkaen liittyy ehkä eniten erämaiden valloittamiseen turkiskaupan palvelukseen. Sitten ristiretkien jälkeen 1300-luvulla Hämeen nautintaoikeuksia alettiin siirtää ruotsalaisille ja jälleen Savoon tuli muuttoaalto Hämeestä. Tämän jälkeen oli vielä isoviha 1700-luvulla ja sekin pakotti osan muuttamaan Hämeestä vesireittejä ylös.

Matti Simonaho

"Voittajat kirjoittavat historian."

Edellyttäen että se mitä on kerrottu on totta. Jos se mitä on kerrottu ei ole totta, voittajasta tulee häviäjä. :)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Karjalaiset" ovat käsite, joka aiheuttaa sekaannusta. Oletkin käyttänyt tuossa blogikirjoituksessa usein ilmaisua "savokarjalaiset", mikä selventää hiukan sitä, mitä tarkoitat.

Pidän melko lailla itsestäänselvänä, että oikeat karjalaiset, joiden jälkeläisiä nykypäivänkin karjalankieliset asukkaat ovat Aunuksessa ja Vienassa, eivät ole tulleet Narvan kautta Länsi-Suomeen, vaan suoraan kaakosta nykyisille asuinsijoilleen. He asuttivat vielä 1500-luvun lopulle saakka pitkälti osaa siitä alueesta, jota Suomessa nykyään kutsutaan "Savoksi" tai Pohjois-Karjalaksi. He ovat läheisempiä sukulaisia vepsäläisille kuin suomalaisille.

"Savokarjalaisiksi" voidaan kutsua sitä itäsuomalaista heimoa, jotka asuttavat nykyään Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntia. Suuri osa tuosta alueesta oli siis 1500-luvun lopulle asti karjalaisten asuttamaa, mutta Ruotsin ekspansio 1600-luvun alussa työnsi ortodoksisen väestön idemmäksi ja etelämmäksi. Suomen kielen savokarjalaiseen murteeseen jäi tiettyä karjalankielen lausuntatapaa ja sanastoa, mutta esimerkiksi kannaksen alue ja nykyisen Pietarin ympäristö tyhjeni karjalaisväestöstä niin tyystin, että sen asujaimisto koostui siitä lähtien pelkästään läntisemmästä Suomesta tulleista supisuomalaisista, jotka myös Inkerin kansan pikkuhiljaa muodostivat.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Olet oikeassa. Tässä blogissa tarkoitin karjalaisilla vain karjalaisten yhtä suppeaa ryhmää, jolla on ollut yhteys Laatokan Karjalaan. Sitä ryhmää joka on samasta geneettisestä esi-isästä kuin savolaisetkin.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Muinaislöytöihin ja niistä saatuihin geneettisiin tuloksiin liittyen pari linkkiä, jotka antavat samansuuntaisia tuloksia kauemmasta menneisyydestä. Ensiksikin Martti Asikaisen blogi:

http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212086-suoma...

Seuraavassa GEDmatch on verrannut minun genetiikkani yhtäläisyyttä tuhansia vuosia vanhoihin muinaislöytöihin. Alimpana linkki tarkempiin tietoihin näiden vainajien genetiikasta, mm. isä- ja äitilinjoja. Lähimmät osumat minulle löytyvät Unkariin ja siitä edelleen Reiniä mukaillen Stuttgartiin ja Lyxemburgiin. Myös Siperian Ust-Ishim on läheinen ja yksi Pohjois-Amerikassakin Montanassa.

https://photos.app.goo.gl/HsbHKj7gQTyfX1gG7

http://www.y-str.org/p/ancient-dna.html

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Unkarin vainajista löytyy N-isälinjaa ja Luxemburgin "lähiosuma" on U5b-äitilinjaa, joka on leimallisesti saamelainen V-äitilinjan kanssa.

Toimituksen poiminnat